Vähän siistiä!

Otsikko liittyy viime viikonloppuna olleeseen Pelastuskoirien joukkuekatselmukseen, jonka Pohjois-Karjalan pelastuskoirat järjesti Outokummun kaivoksella. Kisat kesti perjantaista sunnuntaihin, jonka aikana joukkueille oli suunniteltu ties minkälaista tehtävää ja rastia. Itse olin koko viikonlopun kisoissa töissä ja varsinkin lauantaina pääsin ihan vierestä näkemään joukkueiden suorituksia. Viikonloppu oli tosi siisti, vaikka hyvin vähäisillä yöunilla mentiin myös me talkoolaiset, kun millon piti olla yöllä jälkiä tallaamassa ja millon hakualueita sotkemassa aamuyöstä. 

Me päästiin pari viikkoa aiemmin Hugon kanssa testaamaan miten haku luonnistuu siellä kaivostunnelissa ja rikastamossa, joissa oli myös kisailijoilla rastit. Kaivostunneli oli aivan pimeä ja haju kerääntyi aina johonkin kauemmaksi maalimiehestä, joten Hugolle paikka oli haastava, mutta kyllä se lopulta ukot löysi. Rikastamossa taas oli paljon roinaa, avonaisia portaita ja haastavia paikkoja ja erityisesti Hugo-arkajalalle paikka teki tosi hyvää.  Ja tietysti kisojen jälkeen piti itse päästä testaamaan tottelevaisuusrastin osioo, jossa koira piti lähettää portaille ja sen piti kiivetä ne itsenäisesti ylös. Hugolta se ei ihan ilman apuja luonnistunu, mutta namien avulla kyllä. Huomasi kyllä tottelevaisuusrastia katsellessa, että ei Hugosta ois puoliinkaan rastin liikkeisiin. Ei me toki olla muuta tottisliikkeitä harjoteltukaan kuin mitä pitää BH:ssa osata.
Kaiken kaikkiaan tosi jännä viikonloppu ja sai taas uutta intoa treenaamiseen kun näki hyviä koiria ja myös muutamia hyviä ohjaajia :D Ja näitä kisoja katsellessa tuli aina välillä mieleen, että kuinka hienoa olisi itse päästä osallistumaan ja etenkin kuinka hienoa ois jos olisi niin hyvä koira, että sen kanssa sinne pääsis.

Taas tuli se aika vuodesta, kun Oliver lähti kohti pohjoista talvea viettämään.

Taas treenataan

Kylläpä on ollu taas kiire. Millon ollaan oltu missäkin treeneissä ja kaikki muutkin hommat tuntuu vievän kaiken vapaa-ajan, esimerkiksi Dobo-pallo kurssi jota vedän tällä hetkellä. Koiruudet on saanu toimia siellä mallioppilaina, vaikka en tiedä onko ne yhtään parempia kun oikeet oppilaat :D
Hugon kanssa ollaan jälkeä ja hakua treenattu suhteellisen innokkaasti. Jäljeltä saimme hyvää palautetta ja paljon uusia vinkkejä miten treenata tulevaa pelastuskoiraa jäljellä. Meitä on painostettu menemään pelastuskoirien jälkikokeeseen vielä  tänä syksynä, mutta meidän tottis ei ole kyllä vielä niin varma, että sinne uskaltaisin mennä. Jäljen puolesta sinne olisin voinut mennä jo vaikka vuosi sitten. Mutta kovasti innostuin uusista vinkeistä, sillä tähän asti on tuntunu että metsäjäljellä me junnataan paikoillaan, enkä ole keksinyt oikein mitään miten sitä olisi voinut vaikeuttaa. Nyt on tiedossa harhojen treenausta, jäljen nostoa, jäljeltä pois ottoa, esinettömyyttä, tielle ja autolle päin kääntyviä jälkiä sekä vanhoja jälkiä. Heti kokeilussa oli jäljeltä pois otto ja uuden jälen ettiminen ja se oli mielenkiintoista sillä Hugo oikeesti joutu tekemään töitä. Oli mukava kerrankin huomata, että hei meillä on jotain mitä pitää treenata.

Välillä täytyy treenien sijasta käydä marjassa:

Nyt ollaan sitten vähän tottistakin yritetty ottaa kerta keväällä pitää olla menossa kokeisiin. Apua! Lähinnä jääviä liikkeitä ja eteenmenoa ollaan treenailtu, sillä niitä kun Hugolle ei ole aiemmin tarvinnut opettaa. BH:ssa kun jäävät ei ole enää oikeita jääviä, mutta pelastuskoirakokeessa ne on. Ikuinen ongelma maahanmenokin on alkanut sujumaan ilman "onko pakko, et oo tosissas, tähän kylmälle hiekallekko" -katseita. Eteen menosta on tullut huippu liike, ainakin vielä kun ei tarvii kun juosta ruokakupille. Ja on se kumma miten 15 minuutin tottis voi väsyttää ton koiran. Nytkin kuorsaa tuossa tuossa vieressä pää nätisti tyynyllä eikä olla muuta tänään tehty kun 15 minuuttia tottista.
Hakuilu on ollut lähinnä kiintorullan treenausta. Nyt olen päättäny unohtaa pienet tiputtelu ongelmat ja katon miten tämänhetkisellä taitotasolla kiintorulla toimii käytännössä. Vinkkinä tuli, että nyt pitäis keskittyä jälkeen ja treenata vain oikeita tilanteita haussa. Pointtina kai lähinnä se, että pelastuskoirien viralliseen häly-ryhmään ei tarvitse enää kun hyväksytty jälkikoe ja käyttöönottotarkastus. Käyttöönottotarkastuksessa haku tilanne on partiointi tyyppinen, joten siinä ei koiran tarvii osata hakukaavioo yms.

Terveenä jälleen

Meidän treenikesä on kyllä mennyt ihan harakoille tai joillekkin. Voin sanoa, että yhdissä hakutreeneissä käytiin, jälkitreenitkin voi laskea kahen käden sormilla ja tottista treenattu pari kertaa. Alkukesästä oli aina treeniaikaan jotain menoja, sen jälkeen tuli helteet ja sitten tuo kynsi. Kynsi on muuten lähteny paranemaan antibiottikuurin alottamisen jälkeen ja nyt on lähes parantunut. Eikä muuten hiivakaan ole yltyny älyttömän pahaksi, ainoastaan huulet kutiaa jonkin verran enemmän.  Ei menny ihan suunnitelmien mukaan tää kesä, vaikka hyvää treenikautta onkin vielä paaljon jäljellä ja siitä me meinattiinkin ottaa kaikki irti. Irtiotto on alotettu jälkitreeneillä ja rullatreeneillä. Hugo ajo huipusti metsäjälen 3kk saikkuloman jälkeen, tais olla vähän virtaa.
Rullaa otettiin ihan vain lyhyellä pätkällä metsässä ja tiputtelu on loppunut sillä, että minulla on kunnon nami jonka Hugo saa kun on tuonut rullan. Tästä opimme, että jokainen tietää koiransa parhaiten ja ei pitäis liikaa kuunnella muiden mielipiteitä jos itse uskoo jonkin toimivan. Uskoin liikaa siihen, kun sanottiin että koiraa ei saa palkata rullan tuonnista, koska maalimies ei ole muuten enää se huipputyyppi, jolta vaan saa ruokaa ja virheilmasujen määrä saattaa kasvaa. Jooo en vielä tiedä miten valeilmasuja tulee, mutta kyllä se Hugo sille maalimiehelle juoksee ihan yhtä innokkaasti kun ennenkin. Ja pääasia on se, että minä saan mielenrauhan tohon rullan tiputteluun, eikä korvista ala nousta savua aina kun mainitaan sana rulla. En ole mielestäni mikään täydellisyyden tavottelija, mutta Hugo on aika taitava tekemään oman mielen mukaan ja varsinkin rullan tuonnissa se osaa esittää: että täh!? siis pitääks mun tuua täältä joku rulla?! joo okei, oon ehkä joskus kuullu jostain rullasta... ja siis ihan oikeesti mun pitää ite vielä ettiikkin se? antaisitko sen mulle tähän nenän eteen jos mä vähän aikaa seison tässä ihan kun en tietäis mitä mun pitää tehä? ai et, noh ei sitten..pakko kai se on sit ite ettiä ja viiä tolle yhelle. Tähän lankaan on menny tosi moni maalimies ja tästä lähtien Hugon auttaminen on ehdottoman kiellettyä, koska Hugo on oppinu ton, että kyllä ne auttaa kun vähän aikaa tässä seison. Ja tästä syystä Hugolta pitää vaatia asiat aika tarkasti, jotta ei tule tän kaltasia ongelmia jatkossa.

Aurinko ennen sadetta

Saikulla

Tietysti kun olis aikaa treenata niin on liian kuuma tai kun vähän viilenee niin herra H repäisee kyntensä, joten se siitä sitten. Tämä nimenomainen herra lomareissulla päätti vähän hätistää kissaa ja siinä sivussa kynsi osui johnkin ja repeytyi. Kynttä on onneksi vähän vielä jälellä, mutta se on kuoriutunut pinnalta, joten aika ikävän oloinen se on. Tässä sitä ollaan reilu viikko jo paranneltu eikä se tunnu mihinkään muuttuvan. Punainen ja vereslihalla se kynsi on eikä vaikutakkaan että lähtisi kuivumaan tai paranemaan. Puhdisteltu sitä on ja sukkaa pidetty siinä ja kauluria Hugo käyttää aina kun en ole kotona ja yöllä. Antibioottia en ole siihen hakenu, kun sitten hiiva puhkeaa pahasti, mutta jos ei näytä kohta lähtevän paranemaan, niin sitten se on kai pakko. Kynsi kun ei sillein vaikuta tulehtuneelta, ainoastaan vaan ei lähde parantumaan.
Muutama kuva vanhalla kameralla kun onnistuin hajottamaan puhelimeni...

Summer!

Dobo-koulutus

Loma on jatkunut koira aiheisilla jutuilla. Kävin nimittäin Dobon koulutusohjaajakurssilla. Dobo on uusi koiran ja ihmisen yhteinen liikuntamuoto, jossa liikkeitä tehdään Dobo-jumppapallon ja erilaisten tasapainotyynyjen avulla. Dobossa ideana on vahvistaa niin koiran kuin ihmisenkin syviä lihaksia, sekä parantaa tasapainoa ja kehon hallintaa. Dobossa liikkeitä on erikseen koirille ja ihmisille, mutta on myös yhdessä koiran kanssa tehtäviä liikkeitä. 
Minua itseäni kiinnosti ehkä enemmän tuo koiran treenaaminen, mutta eihän se pahitteeksi ole itseäkään treenata. Kurssilla tuli taas mietittyä kuinka tärkeää koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen on ja kuinka kovalle rasitukselle koira joutuu erilaisissa harrastuslajeissa. Kurssi laitto minutkin miettimään, että palataankohan me Hugon kanssa agilityn pariin enää ollenkaan. Hugo kuitenkin suht raskasrakenteinen ja ne fyysiset suoritukset jota koira joutuu agilityssä tekemään, niin on kyllä tarkemmin mietittynä aika hurjia. Eihän koira ikinä luonnossa tekisi niin montaa ja tiukkaa käännöstä, niin montaa ja korkeaa hyppyä ja niin kovia tai vauhdikkaita pysähdyksiä kuin mitä agilityssä yhdellä radallakin tulee. Esimerkiksi A-esteen alastulossa pysähtyminen täydestä vauhdista tuo aikamoisen rasituksen koiran etupäälle. Toki kevytrakenteinen, hyvässä lihaskunnossa oleva ja hyvän kehonhallinnan omaava koira voi hyvinkin säilyä vammoitta pitkänkin kisauran jälkeen. En vaan jotenkin usko, että Hugon rakenteelle se on se paras laji, ainakaan kovin usein harrastettuna. En ole tullut agilityvastaiseksi, mutta minusta välillä on hyvä miettiä mitä koirallaan oikein teettää ja onko koiralla siihen fyysiset valmiudet.
Kuitenkin löytyi paaljon syitä, miksi eri harrastuslajien koirien tulisi harjoittaa myös kehonhallintaa ja syviä lihaksia, eikä vain lenkittää riittävästi. Erityisesti agility- ja IPOkoirat joutuvat fyysisesti kovimmalle rasitukselle ja siks niiden pitäisi myös olla hyvässä kunnossa, jotta vammoilta säästyttäisi.
Minä tietysti aloitin innokkaana koirien ja itseni treenauksen pallolla ja tasapainotyynyllä, jotta joskus voisin tätä lajia mahdollisesti ohjata muillekkin. Hugo arkajalkakin saatiin yllättävän helposti pallolle ja koko ajan edistytään sen kanssa. Oliverille tasapainotyyny on tehokkain treeniväline, sillä meidän jumppapallo on vähän turhan suuri Oliverille.

Posio

Kuulumisia täytyy taas kirjoitella. Treenien osalta on ollut hiljaista kun kaikki voimat meni bh-kokeeseen :D Nooh ei aivan, mutta kaikkee muuta on ollut niin ei olla treeneissä ehditty käydä. Juhannusviikko meni melkein kokonaan reissussa koirien kanssa ja sunnuntaina suunnattiin sitten Posiolle neljän päivän vaellusreissulle. Kyllä Hugosta eräkoira tulisi, jos vaan ois pikkuisen enemmän karvaa, jotta itikat ei söis sitä ja että ei paleltuis yön kylminä tunteina niin helposti. Tällä reissulla selvittiin kuitenkin koirille tarkoitetulla hyttysmyrkyllä, BOT manttelilla ja sillä, että Hugo nukkui teltassa keskimmäisenä makuupussin alla.
Kilometreistä en osaa sanoa, mutta kävelyä tuli noin 6 tuntia päivässä. Maasto oli välillä melko haastavaa ja mäet jyrkkiä, mutta Hugo meni kyllä hienosti kaikista silloista ynnä muista pelottavista paikoista. Ja kyllä se poika jaksaa kulkea! Kolmantena päivänä huomasin pieniä väsymyksen merkkejä, kun alkoi illasta jo mennä samaa tahtia meidän kanssa eikä viipotellut omia reittejään. Vaikeuksia oli vaan syöttää sitä niin paljon, että ei pääsis laihtumaan matkalla, kun ei ihan järjettömiä määriä uskaltanut kuitenkaan antaa aina kerralla. Se kun on nyt laihtunut 1,5kg talven jälkeen, vaikka mielestäni olen vaan koko ajan lisännyt sen ruokamäärää. Ehkä se nyt vaan on liikkunut niin paljon, että kuluttaakin sitten aika reilusti.
Nyt sillä on kuitenkin lihotuskuuri meneillään ja se on saanukin nukkua viimeiset 2 päivää väsymyksensä pois, eikä olla tehty mitään.
Sitten kuvia juhannukselta ja vaellusreissusta: 

Ekaa kertaa veneessä