Halliagilityä

Laiskoja ollaan oltu taas kerran. Miten tämä treeni-into on niin jaksottaista? Nyt toki pelastuskoiratreenien puute rajoittaa hommia, mutta ainahan sitä voisi tottista ottaa tai noutoa tai ees jotain. Eipä olla kuitenkaan mitään tehty! Lenkillä sentään ollaan käyty kun lenkkeilymaastot on mitä parhaimmat täällä Neulamäessä. Metsää niin paljon kun vaan jaksaa kulkea ja Hugoa voi huoletta pitää irti kun vastaantulijoihin ei olla vielä törmätty. Kukaan muu ei selkeesti ole niin hullu, että lähtee pimeellä pikkupoluille ja jyrkille rinteille katkomaan nilkkojaan. Ja niin ollaanhan me pari kertaa käyty hiihtämässä.
Tänään kuitenkin päästiin ekaa kertaa ihan kunnolla treenaamaan, vuokrattiin nimittäin musti ja mirri areenalta kenttä. Lämmin halli tekonurmella, piti päästä kokeilemaan mitä Hugo siellä tekee vai tekeekö mitään. Suuret traumat meillä siitä hallista on, sillä pari-kolme vuotta sitten käytiin mölleissä siellä ja eihän siitä tullu mitään. Nenä vei niin pahasti koiraa silloin, että melkein itkettää vielä jälkeenpäinkin :D
Tässä ajassa Hugo on selkeesti saanu nenänsä kuriin ja homma sujui sen osalta hyvin. Vähän hidas se siellä oli, mutta johtuu varmaankin uudenlaisesta alustasta ja siitä että siellä oli aika lämmin. Hallin pohjan liukkaudesta olen kuullut kaikenlaista varsinkin maksikoirien omistajilta, mutta itse en huomannut Hugon liukastelevan. Voi olla että Hugo osas ite vähän varoa pohjaa tai sitten oli niin hidas, että ei paljoa tarvinnut liukastella.
Teemana  meillä oli sylkkärit, joita me ei osata. Nytkään ne ei ihan nappiin mennyt, kun Hugolla ei sitä vauhtia kauheesti ollu, mutta kait se vähän jo onnistu. 

Savossa

Paikkakunta vaihtui meidän osalta seuraavaksi viideksi viikoksi Joensuusta Kuopioon minun työharjottelun takia. Tämä meinaa sitä, että joudumme totuttelemaan Hugon kanssa soluasumisen saloihin. Hugo on onneks ottanut asian melko rennosti, kaikki käy sille kunhan on lämmin patja missä makoilla. Ja se tarkoittaa sitä, että minulla on Hugon verran vähemmän tilaa jo ennestään kapealla patjalla. Ehkä toinen meistä oppii nukkumaan lattialla tän viiden viikon aikana. Hugoa ei tosiaan haittaa solukämppä eikä muut ihmiset, niiden viereen on vaan kiva mennä rapsuteltavaksi.
Ollaan me jotain viisastakin välillä tehty. Pakkaset on vaan haitannu treenaamista melko lailla tuon karvattoman piskin kanssa, eikä Hugo lenkeilläkään taho tareta kun pakkasta yli 20 astetta. Muutamat haku- ja tottistreenit on kuitenkin käyty tässä tammikuun aikana. Hyvin Hugo tekee tottiksessa ja hakuilussa myös, mitä nyt sitä rullan tiputtelua metrin päähän edelleen harrastaa.
Tänään kuitenkin korkattiin hiihtokausi! Ja vähän oli siistiä hiihdellä Kuopion jäällä pimeässä ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Sai mennä ihan rauhassa ja Hugo välillä vetoapuna ja välillä irti.

Tämän kuvan perusteella se olen minä, joka oppii nukkumaan lattialla...

Pätevä koira

Melko laiskoja ollaan taas viimeaikoina oltu treenaamisien suhteen, mutta kyllä kaikki lajit tuntuu silti luonnistuvan suht hyvin. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa agilityssä leikkauksen jälkeen, josta sen verran että tikit oli tullut näkyviin haavan pinnalle, joka sai haavan vuotamaan. Leikkasin tikit pois ja nyt haava taas näyttää hyvin parantuneelta. Mutta niin agilityssä Hugo oli supernopee ja meni just sinne minne ohjasin. Nyt kyllä huomaa, että ite pitää oikeasti olla ajoissa ohjaamassa, muuten Hugo on taatusti väärällä esteellä. Mutta sillon kun ehdin ohjaamaan niin meidän meno on yllättävän mukavaa katseltavaa :) Meidän heikko kohta, kepit oli 90 asteen kulmassa suoran putken jälkeen ja keppien alotuksen vieressä oli vielä putki houkuttelemassa, mutta silti Hugo hieman autettuna aloitti joka kerta oikein. Kyllä se osaa jos vaan sillä on intoa. Tauko, se on se meidän juttu!
Hakuhommissa kiintorulla edistyy hurjaa vauhtia. Nyt on joka kerta ollut kiintorulla kaulassa ja puolilla kerroista Hugo ottaa itse sen suuhun ja osalla sitten maalimies joutuu vähän laittamaan kättä rullan alle, jotta Hugo muistaa mitä oikeen pitikään tehdä. Pieni harmi on ollut kiintorullan tiputtaminen parin metrin päähän minusta, mutta sekin on yleensä vältettävissä sillä että en katso Hugoon päin kun se on tuomassa rullaa, vaan olen kuin en näkisikään. Tää on vaan niin siistiä kun se tajuaa ton homman, meillähän on sit melkein ilmasu hanskassa  :)
Sitten jälkeen. Jälkeä ollaan ajettu muutamia kertoja metässä, jossa siis vaihtelevasti lunta. Kyllä se aika helpolta lumessa ajaminen vaikuttaa. Varsinkin jos valosalla ajaa, niin en tiedä miten paljon käyttää näköä apuna, mutta sitä olen yrittänyt välttää. Tänään kuitenkin käytiin ajamassa minun oma tekemä,  700m pitkä jälki, noin 2,5 tuntia vanha ja lumen määrä vaihteli 0-30cm. Siellä oli kulmia, mutkia, ojan ylityksiä ja sitten sellanen hieno spämmi eli olin tehnyt silmukan, eli siis yhdessä kohtaa lähtee kahteen eri suuntaan jälet, toinen tietysti ihan hetken vanhempi kuin toinen. Hugo ei reagoinut tähän hetken tuoreempaan jälkeen mitenkään vaan ajo tämän silmukan ja lähti vielä uudelle kierrokselle, mikä oli ihan ymmärrettävää, sillä olinhan kävellyt Hugon perässä sen silmukan, joten se lähti taas aivan tuoreille jäljille. Jonkun toisen tekemänä Hugo olisi mahdollisesti lähtenyt sitten normaalisti ajamaan eteenpäin silmukan ajettuaan, mutta tässä minun monet eri jälet vähän hämäsivät. Päästiin kuitenkin siitä jatkamaan sitten matkaa. En tiedä ymmärtääkö tuosta sepustuksesta mitään, mutta jos ei, niin sit ei :D Kuitenkin Hugo ajo jäljen hienosti, vaikka ojan ylitykset tuotti hieman päänvaivaa, kun ei olisi halunnut kastella varpaitaan ja yli hyppääminen taisi hieman arveluttaa Hugoa. 
Videossa näkyy hyvin tiukka kulma (120 astetta ehkä), jossa Hugo vähän epäili, että meneeköhän se jälki oikeesti tänne takaspäin.
Tästä pääsee videoon.

Kiintorulla

Hugo huligaani näytti hulivili puolensa kun joutu olemaan ilman pidempiä lenkkejä lähes viisi päivää. Enpä ole sitä noin energisenä nähnyt varmaan ikinä, nyt kuitenkin tiedän miltä oikeasti energinen dallu näyttää. Haava on kuitenkin parantunut hyvin ja kauluria käytin ainoastaan yöllä ja yksin ollessa, Hugo kun ei haavaan reagoinut mitenkään. Leikkaus on kuitenkin sen verran vaikuttanut, että takapään liikkeet ovat tönkön näköiset, mutta varmaan johtuu ihan vain arpikudoksesta ja leikkauksen aiheuttamasta jännitteestä, joka kudoksiin on kertynyt ja sen pitäisi lähteä ihan hieromalla. Nyt on kulunut reilu viikko leikkauksesta ja haava näyttää niin hyvältä, että eilen herra pääsi jo jälen ajoon ja tänään hakuilemaan.
Eilinen jälki oli mielenkiintoinen. Jälki oli 4-5 tuntia vanha ja osittain tehty metsään ja osittain pellolle. Ja haastavan siitä teki kunnon lumimyräkkä, joka oli peittänyt jäljen ja tietysti jälkeä ajaessa kova tuuli, joka pyöritti hajuja minne sattuu. Ihme ja kumma metsässä Hugo ajo kyllä jälkeä, ei kauheen sujuvasti, mutta ajo kuitenkin. Pellolla sen sijaan jälki hävisi ihan totaalisesti ja se mentiinkin vähän vaan humputellen loppuun. Esineet Hugo sai kaivaa lumen alta, mikä oli varsin huvittavaa välillä. Meillä kun on ollut jäljestä taukoa varmaan pari kuukautta niin piti tietysti epäillä että ajaakohan se ollenkaan ja vielä lumessa, jossa se ei ole koskaan ajettu. 
Sitten hakutreeneihin. Olemme ottaneet taas yhden suuren askeleen eteenpäin meidän pelastuskoirauralla sillä tadaa, meillä on nyt ihan oikea kiintorulla! :) Siitä tulee niin ammattimainen olo, kun Hugolla on se kaulassa.

Se on nyt ollut Hugolla kaulassa useamman treenin ajan, vaikka irtorullilla vielä tehtiinkin. Tänään päätettiin kuitenkin olla hurjia ja kokeilla miten saatais Hugo ottamaan rullan tuosta kaulasta. Hommahan meni ihan vaan, että kun Hugo etti maalimieheltä irtorullaa, niin maalimies ottikin rullan Hugon pannasta käteen ja auttoi sen Hugon suuhun. Pari yrtitystä piti ukon aina tehdä, kun Hugo vähän ihmetteli että mitä sä sorkit mun pantaa. Ekalla kerralla Hugo pudotti rullan matkalla, joten se otettiin uusiksi irtorullalla. Muina kertoina saatiin Hugolle kiintorulla suuhun ja vieläpä se toi sen minulle asti. Olen taas yllättynyt ja ylpeä. Ei se kait niin vaikeaa sittenkään ole saada kiintorulla käyttöön. Seuraavissa treeneissä meinattiin harjoitella ihan vain rullan ottoa lyhyillä etsinnöillä ja helpoilla piiloilla.

Potilas

Nyt on kotona toipilas, joka näyttää kovin loukkaantuneelta. Joko siitä syystä, että sillä on kauluri kaulassa tai siksi että sillä on hassu olo, lääkkeiden vaikutuksen alaisena kun on. Kastraatioon Hugo siis joutui. Tavoitteena että se ei reagoisi uroksiin niin voimakkaasti lähialueiden narttujen juoksuaikoijen aikana ja että muutenkin suhtautuisi uroksiin paremmin. Lenkeillä Hugo reagoi joko koiriin innostuneesti, kiinnostuneesti tai sitten jos on (nuori) uros niin sitten mahdollisesti rähisemällä. Tuo rähinä on ärsyttävää, varsinkin kun tiedän että se ei sitä kaikille tee, vaan ainoastaan uroksille ja nuoret urokset on niitä pahimpia. Joten tämän tavan toivon kastraatiolla saavan pois. Toki Hugolla on tietyt koirat, joille rähisee sukupuolesta riippumatta, kuten ranskanbuldogit. Naapurin ranskanpullasta saanut traumat, joten ne tulee luultavasti olemaan Hugon tappolistalla aina. Mutta toivon näkeväni Hugossa leikkauksen jälkeen jotain sosiaalisia merkkejä ja hartain toiveeni on, että se ei muutu kovin laiskaksi. Eihän minun harrastuskoiran sovi olla yhtään laiskempi kun mitä se nyt jo on. Aika näyttää.
Leikkaus oli mennyt hyvin, mutta leikkauksen jälkeen olivat joutuneet antamaan herätyksen, sillä  pulssi oli heikentynyt ja kovin kylmäksi oli Hugo mennyt. Nyt ei enää vaikuta viluiselta, vähän vain paineside tuntuu häiritsevän. Kipulääkkeen sai mukaan, mutta ilman antibioottia koitetaan pärjätä tuon hiivan takia.

Sen verran tokkurassa, että ilman kauluria saa hetken vielä olla.

Temppukerta

Olipas mukavan erilaiset treenit pitkästä aikaa. Tänään oli sellanen temppukerta varikolla pelastuskoirahommiin liittyen. Nämä kerrat on aina vähän jänniä kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Mutta tänään siis lähdimme kaikki koirat ohjaajineen kiertämään varikkoa eri pinnoilla ja tasoilla mennen. Oli mm. putkea, metallilevyä, tiilikasoja ja muoviputkia joiden yli piti mennä. Oli myös iso roskalava joka oli täynnä paksua muovia, jonka päällä koira pysty kävelemään. Lava oli varmaan metrin korkea ja ajattelin että jätämme sen Hugon kanssa välistä koska minä en sitä sinne suoraan maasta nosta ja että ei se kuitenkaan hyppää sinne. Kuitenkin kehotettiin että kokeile nyt, että jos Hugo sinne hyppäis ja ekalla käskyllä ponkas suoraan lavalle....olin ihan ihmeissäni että ei oikeesti miten se uskalti sinne hypätä. Rohkeus ja varmuus erialisia tasoja ja pintoja kohtaan Hugolla on kasvanut ihan hirveästi viimeisen vuoden aikana.

Rohkea koira

Toinen juttu jonka meinasin jättää välistä oli koiran kantaminen n. 10 metrin matkan tiilikasalta toisellle, mutta kun sain opastusta miten minäkin pystyn kantamaan Hugon kokoisen koiran kätevästi, niin kyllä me sekin handlattiin rikkomatta mun selkää :) Hugo oli kyllä vähän ihmeissään et mitä tapahtuu, mutta nätisti se sylissä oli. Seuraava ohjelmanumero oli koirakuja, jonka toiseen päähän koira jätettiin ja sen piti sitten juosta kujan läpi ohjaajan luokse. Tämäkin kyllä epäilytti minua suuresti, että uskallanko päästää Hugon niin monen koiran läheisyydessä irti, mutta nätisti se jäi istumaan ja nätisti tuli myös luokse muihin koiriin reagoimatta mitenkään.

 Toinen samantyylinen tilanne oli kun kaikkien piti survoutua sellaiselle lavalle ja tunnelma siellä oli hyvin tiivis. Muutaman kerran Hugo murahti jollekkin koiralle, mutta namien kanssa sain sen pidettyä suht nätisti. Koirat laitettiin myöskin piiriin ja jätettiin paikallaoloon, kun ohjaajat menivät ringin keskelle. Hugo istu niin tomerasti siellä ja katto vaan mua että millon saa vapautuskäskyn, ilmeisesti yritti olla kattomatta muita koiria, jottei tulis houkutusta lähteä. Muut koirat otti vähän rennommin ja makoilivat siellä katellen ympärilleen.

Yks mielenkiintoisimmista jutuista oli kolme kivikasaa joiden alle oli laitettu eri juttuja. Vaihtoehtoina oli kissan uloste, ruokaa, ihmisen esine, ruumiin haju ja tyhjä. Koiran reagointien perusteella piti arvata mitä oli missäkin kasassa. Ensimmäistä kasaa Hugo haisteli kovasti ja kaapi tassulla kiviä pois, toiseen ei reagoinut mitenkään ja kolmannella oli samanlainen reaktio kun ensimmäisellä. Minä veikkasin, että ekassa ois ollu ruokaa, toinen ois tyhjä ja kolmannessa ihmisen esine. Todellisuudessa ensimmäisessä oli ruumiin hajua (ilmeisesti kynsiä yms.), toinen oli tyhjä ja kolmannessa oli ruokaa. Tästä voi päätellä että Hugo ettisi myös ruumista, jos sellainen tilanne joskus sattuisi eteen.
Viimeisenä oli reagointiharjoitus, kuljettiin liinassa varikolla ja kun koira merkkasi selkeästi niin palkattiin koira hajuun reagoimisesta.
Kaiken kaikkiaan todella kiva treeni ja Hugokin ylitti odotukset huikeasti. Pitäisköhän mun joskus oppia luottamaan siihen :)

Hylsyjä hylsyjä

Kotikisoissa käytiin pyörähtämässä ja kuten otsikosta voi päätellä niin hylsyjähän sieltä saatiin. Ei kyllä kovin kummosin tavoittein sinne lähdettykkään, mutta erilaiset ongelmat tuli vastaan mitä ajattelin. Keinu on ollut ongelma viime aikoina, mutta parin viime treenien harjoittelu on tuottanut sen verran tulosta, että se meni tosi hyvin radalla.
Keinulla ollaan tehty sellasta, että keinun alasmeno tuetaan esim. hypyn siivekkeellä niin että ylösmeno jää hieman (10-30cm) maasta irti. Sitten odotetaan että Hugo astuu maasta irti olevalle kontaktille ja keinu pamahtaa alas ja samalla se saa palkan siitä pamauksesta. Sitten aina otetaan koira pois keinulta ja uudestaan. Hugo on alkanut hakemaan keinua näiden pamahdusharjoitusten jälkeen ja koko keinu on nopeutunut huomattavasti.
Tänään radalla ongelmana oli kepit ja Hugon nopea vauhti, eli minun hidas vauhti. Ekalla radalla kaikki meni hyvin niin kauan kun minä pysyin perässä, mutta sitten puolessa välissä A:n jälkeen oli pieni hyppykuvio johon minä en ehtinyt ollenkaan ja Hugo meni menojaan.... Toisella radalla oli aika suoraan hypyn jälkeen kepit ja kun ei Hugo näköjään osaa hakea keppejä ollenkaan, niin siitä tuli virheitä ja sitten sen jälkeen tuli kieltoja yms. Kepeillä muutenkin tuntu että kun ekalla ei onnistunut niin Hugo masentu siitä ihan totaalisesti ja oli sillein et jooh tee ite keppis. Ehkä meillä on nyt keppitreenejä tiedossa.  Hugo oli kyllä yleisesti tosi nopee ja välillä teki hyviä pieniä kaarroksia, mutta välillä lähti sitten jo lapasesta ja irtoili itekseen turhankin kauas. Ja siis kädessä roikkumista harrasti myös välillä, ohjasin mielestäni hyvin ja käskytin, mutta silti se siinä vieressä juoksee että mitä, jollon hyppyjä meni ohi ihan urakalla.
 Täytyy olla iloinen että keinu meni hyvin ja Hugolla oli vauhtia ja intoa, mutta sitten potuttaa kun minun ohjaus ei riittänyt ja Hugon keskittyminen ei ehkä ollut koko aikaa kympin luokkaa. Ja minun estevarmasta nollakoirasta on tullut ei estevarma tykki, joka menee minne huvittaa. Täytyy vaan todeta että tätähän mä oon siltä halunnu; hakee esteitä itse, on nopee ja etenee.