Saikulla

Tietysti kun olis aikaa treenata niin on liian kuuma tai kun vähän viilenee niin herra H repäisee kyntensä, joten se siitä sitten. Tämä nimenomainen herra lomareissulla päätti vähän hätistää kissaa ja siinä sivussa kynsi osui johnkin ja repeytyi. Kynttä on onneksi vähän vielä jälellä, mutta se on kuoriutunut pinnalta, joten aika ikävän oloinen se on. Tässä sitä ollaan reilu viikko jo paranneltu eikä se tunnu mihinkään muuttuvan. Punainen ja vereslihalla se kynsi on eikä vaikutakkaan että lähtisi kuivumaan tai paranemaan. Puhdisteltu sitä on ja sukkaa pidetty siinä ja kauluria Hugo käyttää aina kun en ole kotona ja yöllä. Antibioottia en ole siihen hakenu, kun sitten hiiva puhkeaa pahasti, mutta jos ei näytä kohta lähtevän paranemaan, niin sitten se on kai pakko. Kynsi kun ei sillein vaikuta tulehtuneelta, ainoastaan vaan ei lähde parantumaan.
Muutama kuva vanhalla kameralla kun onnistuin hajottamaan puhelimeni...

Summer!

Dobo-koulutus

Loma on jatkunut koira aiheisilla jutuilla. Kävin nimittäin Dobon koulutusohjaajakurssilla. Dobo on uusi koiran ja ihmisen yhteinen liikuntamuoto, jossa liikkeitä tehdään Dobo-jumppapallon ja erilaisten tasapainotyynyjen avulla. Dobossa ideana on vahvistaa niin koiran kuin ihmisenkin syviä lihaksia, sekä parantaa tasapainoa ja kehon hallintaa. Dobossa liikkeitä on erikseen koirille ja ihmisille, mutta on myös yhdessä koiran kanssa tehtäviä liikkeitä. 
Minua itseäni kiinnosti ehkä enemmän tuo koiran treenaaminen, mutta eihän se pahitteeksi ole itseäkään treenata. Kurssilla tuli taas mietittyä kuinka tärkeää koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen on ja kuinka kovalle rasitukselle koira joutuu erilaisissa harrastuslajeissa. Kurssi laitto minutkin miettimään, että palataankohan me Hugon kanssa agilityn pariin enää ollenkaan. Hugo kuitenkin suht raskasrakenteinen ja ne fyysiset suoritukset jota koira joutuu agilityssä tekemään, niin on kyllä tarkemmin mietittynä aika hurjia. Eihän koira ikinä luonnossa tekisi niin montaa ja tiukkaa käännöstä, niin montaa ja korkeaa hyppyä ja niin kovia tai vauhdikkaita pysähdyksiä kuin mitä agilityssä yhdellä radallakin tulee. Esimerkiksi A-esteen alastulossa pysähtyminen täydestä vauhdista tuo aikamoisen rasituksen koiran etupäälle. Toki kevytrakenteinen, hyvässä lihaskunnossa oleva ja hyvän kehonhallinnan omaava koira voi hyvinkin säilyä vammoitta pitkänkin kisauran jälkeen. En vaan jotenkin usko, että Hugon rakenteelle se on se paras laji, ainakaan kovin usein harrastettuna. En ole tullut agilityvastaiseksi, mutta minusta välillä on hyvä miettiä mitä koirallaan oikein teettää ja onko koiralla siihen fyysiset valmiudet.
Kuitenkin löytyi paaljon syitä, miksi eri harrastuslajien koirien tulisi harjoittaa myös kehonhallintaa ja syviä lihaksia, eikä vain lenkittää riittävästi. Erityisesti agility- ja IPOkoirat joutuvat fyysisesti kovimmalle rasitukselle ja siks niiden pitäisi myös olla hyvässä kunnossa, jotta vammoilta säästyttäisi.
Minä tietysti aloitin innokkaana koirien ja itseni treenauksen pallolla ja tasapainotyynyllä, jotta joskus voisin tätä lajia mahdollisesti ohjata muillekkin. Hugo arkajalkakin saatiin yllättävän helposti pallolle ja koko ajan edistytään sen kanssa. Oliverille tasapainotyyny on tehokkain treeniväline, sillä meidän jumppapallo on vähän turhan suuri Oliverille.

Posio

Kuulumisia täytyy taas kirjoitella. Treenien osalta on ollut hiljaista kun kaikki voimat meni bh-kokeeseen :D Nooh ei aivan, mutta kaikkee muuta on ollut niin ei olla treeneissä ehditty käydä. Juhannusviikko meni melkein kokonaan reissussa koirien kanssa ja sunnuntaina suunnattiin sitten Posiolle neljän päivän vaellusreissulle. Kyllä Hugosta eräkoira tulisi, jos vaan ois pikkuisen enemmän karvaa, jotta itikat ei söis sitä ja että ei paleltuis yön kylminä tunteina niin helposti. Tällä reissulla selvittiin kuitenkin koirille tarkoitetulla hyttysmyrkyllä, BOT manttelilla ja sillä, että Hugo nukkui teltassa keskimmäisenä makuupussin alla.
Kilometreistä en osaa sanoa, mutta kävelyä tuli noin 6 tuntia päivässä. Maasto oli välillä melko haastavaa ja mäet jyrkkiä, mutta Hugo meni kyllä hienosti kaikista silloista ynnä muista pelottavista paikoista. Ja kyllä se poika jaksaa kulkea! Kolmantena päivänä huomasin pieniä väsymyksen merkkejä, kun alkoi illasta jo mennä samaa tahtia meidän kanssa eikä viipotellut omia reittejään. Vaikeuksia oli vaan syöttää sitä niin paljon, että ei pääsis laihtumaan matkalla, kun ei ihan järjettömiä määriä uskaltanut kuitenkaan antaa aina kerralla. Se kun on nyt laihtunut 1,5kg talven jälkeen, vaikka mielestäni olen vaan koko ajan lisännyt sen ruokamäärää. Ehkä se nyt vaan on liikkunut niin paljon, että kuluttaakin sitten aika reilusti.
Nyt sillä on kuitenkin lihotuskuuri meneillään ja se on saanukin nukkua viimeiset 2 päivää väsymyksensä pois, eikä olla tehty mitään.
Sitten kuvia juhannukselta ja vaellusreissusta: 

Ekaa kertaa veneessä

Bh-koe

Huh! Se on ohi ja vielä hyväksytysti! Olen huojentunut ja onnellinen. Hugo teki ihan tosi hyvin ja tuli vielä palautetta, että se niin iloisesti (lue pomppien) seurasi. Eka kaavio meni minustakin hyvin, kontaktim piti koko ajan, vire oli hyvä ja henkilöryhmä meni hienosti. Toisella kiekalla vähän aina pysähdyksien jälkeen jätätti ja yhen kerran jäi kattomaan jotain hetkeksi, mutta kunnialla mentiin loppuun. Jäävät meni hyvin ja luoksetulo erinomainen! Paikallamakuussa Hugo sitten vähän sääti. Katsoin että aluksi jäi haistelemaan kovasti maata, kun jätin sen sinne ja kun palasin niin Hugo oli istumassa siellä. Oli kuulemma ihan lopussa noussut istumaan. Veikkaan että hajut on vieny sitä pitkässä heinikossa ja lopulta päättänyt nousta ylös. Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeellistä, kerran kai oli piipannu kun jätin sen kaupan seinään kiinni, mutta ei muuta. Ei voi olla kun tyytyväinen tuohon koiraan. Kovasti ollaan töitä tehty ja en kyllä olisi pari vuotta sitten uskonu, että joskus edes oltais Bh-koe kunnossa, saati sitten että se menisi läpi. Nyt voi hyvillä mielin lähtee treenailemaan pelastuskoirakokeen tottisosuutta, jos sitten joskus niihinkin päästäis.
Videot hyvin kaukaa otettuja, mutta ompahan jotain todistusaineistoa.

Palveluskoiraliiton kisakirja korkattu

Sitä sun tätä

Oliver on jälleen palannut kesän viettoon meidän iloksemme (tai vähemmän iloksi :D). Nooh on siitä ainakin unikaveriksi jos ei muuhun. Hugo ei tuntunut edes huomaavan, että Oliver tuli takaisin, joten samaa rataa jatkavat pitkän eron jälkeenkin.
Koirat ovat saaneet nyt nauttia pyörälenkeistä, sillä onnistuin vammauttamaan jalkani, joten kävely on ollut pannassa viimeisen reilu viikon ajan. Hugo on näyttänyt uuden pyöräily puolensa, sillä se menee ihan sekaisin kun saa juosta irti pyörän vieressä. En ole varmaan ikinä nähny sen juoksevan niin lujaa kun mitä juoksi eräällä pururadalla kun pyöräiltiin. Eikä siltä tunnu kuntokaan loppuvan jos vaan saa irti juosta, mutta jos laittaa hihnaan niin sitten on heti niin laiska kun olla ja voi.

Niin ja muutimmehan me uuteen asuntoon, jossa on pieni piha koirille. Taitaa ne siitä tykätä kun siellä oleskelevat ja ottavat aurinkoa. Myöskin on tosi kiva juttu, kun saa rampata sisään ja ulos sen mukaan miten kuuma on.

Treenihommat on jäänyt vähän vähälle kun en ole voinut oikeen kävellä, mutta muutama pikku jälki ollaan ajettu. Tottista ollaan toki treenattu, siinä kun ei tarvitse kovin pitkiä matkoja kävellä. Pakko kai se on nyt paljastaa, että tottista ollaan erityisesti viime aikoina treenattu, sillä ollaan ilmottauduttu viikon päästä 15.6  täällä Joensuussa olevaan bh-kokeeseen. Jännittää kyllä jo nyt, mutta Hugo on tehnyt tosi hyvin viime aikoina, joten jos se samalla lailla tekee, niin läpi meidän pitäisi päästä. Vähän mietityttää miten Hugo jaksaa tehdä ilman palkkaa niin pitkät pätkät, mutta sen näkee sitten. Mutta meistä ehkä kuullaan viikon päästä tai sitten ei, jos koe on menny ihan pyllylleen :D

Leirillä

Vietimme viime viikonlopun pelastuskoiraleirillä Kaatamossa mukavan lämpimässä säässä. Paikka oli pienen lammen rannalla, jossa oli kätevä uittaa koiria, sillä aika kuuma viikonloppu oli. Hugo vietti autossa yönsä ja suurimman osan päivästäänkin ja on se auto muuten sen näkönenkin tällä hetkellä. Viikonlopun aikana Hugo sai neljä treeniä, joten nyt se on väsynyt ja tyytyväinen koira.

Supersuojattu takakontti

Heti ekana iltana saimme tiedon, että ihmisiä oli "kadonnut" lähimaastoon, joten koirat pääsivät hommiin. Hugon tehtäväksi tuli tarkastaa pihapiiri ja sen rakennukset. Halkovarastosta löytyi humalainen, jonka Hugo ilmaisi oven takaa kovasti merkkailemalla ja lopulta otti omatoimisesti rullan hienosti suuhunsa, sillä Hugolla ei ole aiemmin ollut umpipiiloja kiintorullalla. Varastosta löytynyt humalainen ilmoitti kavereidensa lähteneen varaston taakse metsään, joten saimme sitten tehtävän lähteä tarkastamaan metsäaluetta. Hugo oli irti ja lähdimme rajaamaan aluetta poikittain kulkemalla ja aika pian Hugo nosti jälen. Hugo ajoi jälkeä todella hyvin irti ja jos me jätiin liian kauas, niin Hugo pysähty ja odotti kunnes jatko taas jäljestämistä. Jälki kulki metsässä ja meni tien yli ja lopulta sieltä löydettiin kaksi esinettä. Pieni häiriö tuli kun Hugo sai ilmavainun ilmeisesti hirven putkiluusta, joka oli jotenkin eksynyt metsään. Putkiluun jälkeen jouduimme etsimään jälkeä uudestaan ja siinä menikin pieni tovi, mutta lopulta se löytyi.Tällainen treeni, jossa ei itse tiedä mitä alueelta löytyy ja pitääkö koiran etsiä ilma- vai maavainulla on tosi opettavainen. Sitä täytyy vaan seurata ja luottaa koiraan, että kyllä se sitten ilmottaa mitä se on löytänyt.

Jäljellä

Seuraavana päivänä Hugolle tehtiin jälki, jossa on paljon edellisen päivän tallauksia sekä pari tuoretta muuta harhajälkeä.  Jäljen nosto oli jotenkin epämääräinen ja epävarma, mutta lähti kuitenkin ajamaan sitä. Tuoreilla harhajäljillä Hugo poikkesi joka kerta niille, mutta kun ei päässyt jatkamaan matkaa, niin etsi oikean jälen ja lähti ajamaan. Vanhempiin harhajälkiin Hugo ei reagoinut mitenkään. Tästä treenistä opimme, että harhoja täytyy harjoitella.

Jäljelle pääsyä odotellessa

Lautantai-illan toinen treeni oli ihan vain rullatreeni kiintorullalla, sillä halusin muiden mielipiteen siitä, millainen se on ja mihin aisoihin pitäisi vielä kiinnittää huomiota. Tuloksena oli, että minun ei pidä jäädä odottamaa Hugoa kun on päässyt maalimiehelle, vaan lähteä heti liikkumaan eteenpäin, jotta Hugolle tulisi kiire ottaa rulla reippaasti ja tuoda se minulle. Rullan tiputteluongelma ei ole oikeastaan enää ongelma, mutta laitettiin kiintorulla sen verran tiukalle, että Hugo ei sitä itse saa kovin helposti pois suusta. Ehkä se tällä tavalla oppii, että se rulla irrotetaan vasta kun minä sen otan siltä suusta pois. Kuulostaa rajulta toimenpiteeltä, mutta ei se siitä tuntunu olevan moksiskaan.
Sunnuntain treeni oli meille taas ilmoitus, että tarkastakaa noin 1km matkalta tien vierusta, että onko siitä kulkenut kukaan metsään. Siitä me sitten lähdettiin jälkeä nostamaan oletuksena siis, että siitä tieltä lähtee jälki. Hugo merkkasi hienosti yhden perjantai-iltana tehdyn jälen. Jatkettiin matkaa ja välillä Hugo merkkasi ilmaa, mutta ei sitten lähtenyt ilmavainulla etenemään, joten jatkettiin jäljen etsimistä. Jälki nousikin ja ajettiin sitä ehkä vajaa kilometrin matkan, kunnes tultiin takaisin tielle ja saatiin ilmoitus, että se ei ollut jälki mitä  etsittiin. Matka jatkui taas ja tultiin virtaavalle purolle, jossa Hugo merkkaili kovasti, mutta jälkeä ei löytynyt. Etsimme jälkeä vielä puron jälkeen tietä pitkin, mutta Hugo ei merkannut mitään. Sen jälkeen tuli käsky mennä purolle ja edetä puron viertä pitkin syvemmälle metsään, josta Hugo lopulta sai ilmavainun ja löysi kastuneen maalimiehen, sillä vettä oli alkanut satamaan ihan urakalla.
Tästä opimme, että ei pidä tehdä oletuksia, että etsisimme jälkeä, vaikka onkin tienvarsitarkastus.Tässä tapauksessa jälkeä ei siis ollut maalimiehelle, vaan tarkoituksena oli että Hugo saisi maalimiehen hajun virtaavan veden kautta ja siitä lähtisi etenemään puroa pitkin ylemmäs. Ja kyllähän Hugo merkkaili purolla, mutta se, että sillä oli jälkivaljaat päällä ja kehotus etsiä jälkeä lisäksi sen kanssa, että tien vieressä puron ympärillä oli paljon ryteikköä sai luultavasti Hugon jättämään puron mukana tulleen hajun. Voi toki myös olla että haju ei ollut niin voimakas, jotta Hugo olisi sitä lähtenyt tarkastamaan tai saattaa myös olla että Hugo ei osannut toimia tuollaisessa tilanteessa, jossa haju tulee vedestä.  Ja jälki, jonka Hugo nosti aiemmin oli tuore ja vahingossa tien viereen eksynyt ja ilmeni vielä, että Hugo oli ajanut sitä väärinpäin eli oli ottanut takajäljen. Mahtava treeni minulle, siitä kuinka täytyy luottaa koiraan, että jos se ei nosta jälkeä, niin luultavasti siinä ei silloin jälkeä ole, vaikka kuinka olisi olettamus itsellä jälestä. Hugo jaksoi todella hyvin etsiä jälkeä pitkän matkan ja välillä aikamoisessa ryteikössä ja ukkoskuuron ollessa yläpuolella, olen ylpeä. Ainoastaan jäi hieman harmittamaan, että Hugo sai ajaa takajälkeä niin pitkään, mutta sillepä ei mahda enää mitään.
Seuraavissa treeneissä teemana on jäljellä harhat ja jäjen nostoja ja tsekkausta lähteekö oikeaan suuntaan vai pyrkiikö takajälelle.
Ja pelastuskoiraleiriinhän kuuluu suurena osana metsässä kadonneen esittäminen, joka ei viikonlopun säillä ollut ollenkaan ikävää.