Terveenä jälleen

Meidän treenikesä on kyllä mennyt ihan harakoille tai joillekkin. Voin sanoa, että yhdissä hakutreeneissä käytiin, jälkitreenitkin voi laskea kahen käden sormilla ja tottista treenattu pari kertaa. Alkukesästä oli aina treeniaikaan jotain menoja, sen jälkeen tuli helteet ja sitten tuo kynsi. Kynsi on muuten lähteny paranemaan antibiottikuurin alottamisen jälkeen ja nyt on lähes parantunut. Eikä muuten hiivakaan ole yltyny älyttömän pahaksi, ainoastaan huulet kutiaa jonkin verran enemmän.  Ei menny ihan suunnitelmien mukaan tää kesä, vaikka hyvää treenikautta onkin vielä paaljon jäljellä ja siitä me meinattiinkin ottaa kaikki irti. Irtiotto on alotettu jälkitreeneillä ja rullatreeneillä. Hugo ajo huipusti metsäjälen 3kk saikkuloman jälkeen, tais olla vähän virtaa.
Rullaa otettiin ihan vain lyhyellä pätkällä metsässä ja tiputtelu on loppunut sillä, että minulla on kunnon nami jonka Hugo saa kun on tuonut rullan. Tästä opimme, että jokainen tietää koiransa parhaiten ja ei pitäis liikaa kuunnella muiden mielipiteitä jos itse uskoo jonkin toimivan. Uskoin liikaa siihen, kun sanottiin että koiraa ei saa palkata rullan tuonnista, koska maalimies ei ole muuten enää se huipputyyppi, jolta vaan saa ruokaa ja virheilmasujen määrä saattaa kasvaa. Jooo en vielä tiedä miten valeilmasuja tulee, mutta kyllä se Hugo sille maalimiehelle juoksee ihan yhtä innokkaasti kun ennenkin. Ja pääasia on se, että minä saan mielenrauhan tohon rullan tiputteluun, eikä korvista ala nousta savua aina kun mainitaan sana rulla. En ole mielestäni mikään täydellisyyden tavottelija, mutta Hugo on aika taitava tekemään oman mielen mukaan ja varsinkin rullan tuonnissa se osaa esittää: että täh!? siis pitääks mun tuua täältä joku rulla?! joo okei, oon ehkä joskus kuullu jostain rullasta... ja siis ihan oikeesti mun pitää ite vielä ettiikkin se? antaisitko sen mulle tähän nenän eteen jos mä vähän aikaa seison tässä ihan kun en tietäis mitä mun pitää tehä? ai et, noh ei sitten..pakko kai se on sit ite ettiä ja viiä tolle yhelle. Tähän lankaan on menny tosi moni maalimies ja tästä lähtien Hugon auttaminen on ehdottoman kiellettyä, koska Hugo on oppinu ton, että kyllä ne auttaa kun vähän aikaa tässä seison. Ja tästä syystä Hugolta pitää vaatia asiat aika tarkasti, jotta ei tule tän kaltasia ongelmia jatkossa.

Aurinko ennen sadetta

Saikulla

Tietysti kun olis aikaa treenata niin on liian kuuma tai kun vähän viilenee niin herra H repäisee kyntensä, joten se siitä sitten. Tämä nimenomainen herra lomareissulla päätti vähän hätistää kissaa ja siinä sivussa kynsi osui johnkin ja repeytyi. Kynttä on onneksi vähän vielä jälellä, mutta se on kuoriutunut pinnalta, joten aika ikävän oloinen se on. Tässä sitä ollaan reilu viikko jo paranneltu eikä se tunnu mihinkään muuttuvan. Punainen ja vereslihalla se kynsi on eikä vaikutakkaan että lähtisi kuivumaan tai paranemaan. Puhdisteltu sitä on ja sukkaa pidetty siinä ja kauluria Hugo käyttää aina kun en ole kotona ja yöllä. Antibioottia en ole siihen hakenu, kun sitten hiiva puhkeaa pahasti, mutta jos ei näytä kohta lähtevän paranemaan, niin sitten se on kai pakko. Kynsi kun ei sillein vaikuta tulehtuneelta, ainoastaan vaan ei lähde parantumaan.
Muutama kuva vanhalla kameralla kun onnistuin hajottamaan puhelimeni...

Summer!

Dobo-koulutus

Loma on jatkunut koira aiheisilla jutuilla. Kävin nimittäin Dobon koulutusohjaajakurssilla. Dobo on uusi koiran ja ihmisen yhteinen liikuntamuoto, jossa liikkeitä tehdään Dobo-jumppapallon ja erilaisten tasapainotyynyjen avulla. Dobossa ideana on vahvistaa niin koiran kuin ihmisenkin syviä lihaksia, sekä parantaa tasapainoa ja kehon hallintaa. Dobossa liikkeitä on erikseen koirille ja ihmisille, mutta on myös yhdessä koiran kanssa tehtäviä liikkeitä. 
Minua itseäni kiinnosti ehkä enemmän tuo koiran treenaaminen, mutta eihän se pahitteeksi ole itseäkään treenata. Kurssilla tuli taas mietittyä kuinka tärkeää koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen on ja kuinka kovalle rasitukselle koira joutuu erilaisissa harrastuslajeissa. Kurssi laitto minutkin miettimään, että palataankohan me Hugon kanssa agilityn pariin enää ollenkaan. Hugo kuitenkin suht raskasrakenteinen ja ne fyysiset suoritukset jota koira joutuu agilityssä tekemään, niin on kyllä tarkemmin mietittynä aika hurjia. Eihän koira ikinä luonnossa tekisi niin montaa ja tiukkaa käännöstä, niin montaa ja korkeaa hyppyä ja niin kovia tai vauhdikkaita pysähdyksiä kuin mitä agilityssä yhdellä radallakin tulee. Esimerkiksi A-esteen alastulossa pysähtyminen täydestä vauhdista tuo aikamoisen rasituksen koiran etupäälle. Toki kevytrakenteinen, hyvässä lihaskunnossa oleva ja hyvän kehonhallinnan omaava koira voi hyvinkin säilyä vammoitta pitkänkin kisauran jälkeen. En vaan jotenkin usko, että Hugon rakenteelle se on se paras laji, ainakaan kovin usein harrastettuna. En ole tullut agilityvastaiseksi, mutta minusta välillä on hyvä miettiä mitä koirallaan oikein teettää ja onko koiralla siihen fyysiset valmiudet.
Kuitenkin löytyi paaljon syitä, miksi eri harrastuslajien koirien tulisi harjoittaa myös kehonhallintaa ja syviä lihaksia, eikä vain lenkittää riittävästi. Erityisesti agility- ja IPOkoirat joutuvat fyysisesti kovimmalle rasitukselle ja siks niiden pitäisi myös olla hyvässä kunnossa, jotta vammoilta säästyttäisi.
Minä tietysti aloitin innokkaana koirien ja itseni treenauksen pallolla ja tasapainotyynyllä, jotta joskus voisin tätä lajia mahdollisesti ohjata muillekkin. Hugo arkajalkakin saatiin yllättävän helposti pallolle ja koko ajan edistytään sen kanssa. Oliverille tasapainotyyny on tehokkain treeniväline, sillä meidän jumppapallo on vähän turhan suuri Oliverille.

Posio

Kuulumisia täytyy taas kirjoitella. Treenien osalta on ollut hiljaista kun kaikki voimat meni bh-kokeeseen :D Nooh ei aivan, mutta kaikkee muuta on ollut niin ei olla treeneissä ehditty käydä. Juhannusviikko meni melkein kokonaan reissussa koirien kanssa ja sunnuntaina suunnattiin sitten Posiolle neljän päivän vaellusreissulle. Kyllä Hugosta eräkoira tulisi, jos vaan ois pikkuisen enemmän karvaa, jotta itikat ei söis sitä ja että ei paleltuis yön kylminä tunteina niin helposti. Tällä reissulla selvittiin kuitenkin koirille tarkoitetulla hyttysmyrkyllä, BOT manttelilla ja sillä, että Hugo nukkui teltassa keskimmäisenä makuupussin alla.
Kilometreistä en osaa sanoa, mutta kävelyä tuli noin 6 tuntia päivässä. Maasto oli välillä melko haastavaa ja mäet jyrkkiä, mutta Hugo meni kyllä hienosti kaikista silloista ynnä muista pelottavista paikoista. Ja kyllä se poika jaksaa kulkea! Kolmantena päivänä huomasin pieniä väsymyksen merkkejä, kun alkoi illasta jo mennä samaa tahtia meidän kanssa eikä viipotellut omia reittejään. Vaikeuksia oli vaan syöttää sitä niin paljon, että ei pääsis laihtumaan matkalla, kun ei ihan järjettömiä määriä uskaltanut kuitenkaan antaa aina kerralla. Se kun on nyt laihtunut 1,5kg talven jälkeen, vaikka mielestäni olen vaan koko ajan lisännyt sen ruokamäärää. Ehkä se nyt vaan on liikkunut niin paljon, että kuluttaakin sitten aika reilusti.
Nyt sillä on kuitenkin lihotuskuuri meneillään ja se on saanukin nukkua viimeiset 2 päivää väsymyksensä pois, eikä olla tehty mitään.
Sitten kuvia juhannukselta ja vaellusreissusta: 

Ekaa kertaa veneessä

Bh-koe

Huh! Se on ohi ja vielä hyväksytysti! Olen huojentunut ja onnellinen. Hugo teki ihan tosi hyvin ja tuli vielä palautetta, että se niin iloisesti (lue pomppien) seurasi. Eka kaavio meni minustakin hyvin, kontaktim piti koko ajan, vire oli hyvä ja henkilöryhmä meni hienosti. Toisella kiekalla vähän aina pysähdyksien jälkeen jätätti ja yhen kerran jäi kattomaan jotain hetkeksi, mutta kunnialla mentiin loppuun. Jäävät meni hyvin ja luoksetulo erinomainen! Paikallamakuussa Hugo sitten vähän sääti. Katsoin että aluksi jäi haistelemaan kovasti maata, kun jätin sen sinne ja kun palasin niin Hugo oli istumassa siellä. Oli kuulemma ihan lopussa noussut istumaan. Veikkaan että hajut on vieny sitä pitkässä heinikossa ja lopulta päättänyt nousta ylös. Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeellistä, kerran kai oli piipannu kun jätin sen kaupan seinään kiinni, mutta ei muuta. Ei voi olla kun tyytyväinen tuohon koiraan. Kovasti ollaan töitä tehty ja en kyllä olisi pari vuotta sitten uskonu, että joskus edes oltais Bh-koe kunnossa, saati sitten että se menisi läpi. Nyt voi hyvillä mielin lähtee treenailemaan pelastuskoirakokeen tottisosuutta, jos sitten joskus niihinkin päästäis.
Videot hyvin kaukaa otettuja, mutta ompahan jotain todistusaineistoa.

Palveluskoiraliiton kisakirja korkattu

Sitä sun tätä

Oliver on jälleen palannut kesän viettoon meidän iloksemme (tai vähemmän iloksi :D). Nooh on siitä ainakin unikaveriksi jos ei muuhun. Hugo ei tuntunut edes huomaavan, että Oliver tuli takaisin, joten samaa rataa jatkavat pitkän eron jälkeenkin.
Koirat ovat saaneet nyt nauttia pyörälenkeistä, sillä onnistuin vammauttamaan jalkani, joten kävely on ollut pannassa viimeisen reilu viikon ajan. Hugo on näyttänyt uuden pyöräily puolensa, sillä se menee ihan sekaisin kun saa juosta irti pyörän vieressä. En ole varmaan ikinä nähny sen juoksevan niin lujaa kun mitä juoksi eräällä pururadalla kun pyöräiltiin. Eikä siltä tunnu kuntokaan loppuvan jos vaan saa irti juosta, mutta jos laittaa hihnaan niin sitten on heti niin laiska kun olla ja voi.

Niin ja muutimmehan me uuteen asuntoon, jossa on pieni piha koirille. Taitaa ne siitä tykätä kun siellä oleskelevat ja ottavat aurinkoa. Myöskin on tosi kiva juttu, kun saa rampata sisään ja ulos sen mukaan miten kuuma on.

Treenihommat on jäänyt vähän vähälle kun en ole voinut oikeen kävellä, mutta muutama pikku jälki ollaan ajettu. Tottista ollaan toki treenattu, siinä kun ei tarvitse kovin pitkiä matkoja kävellä. Pakko kai se on nyt paljastaa, että tottista ollaan erityisesti viime aikoina treenattu, sillä ollaan ilmottauduttu viikon päästä 15.6  täällä Joensuussa olevaan bh-kokeeseen. Jännittää kyllä jo nyt, mutta Hugo on tehnyt tosi hyvin viime aikoina, joten jos se samalla lailla tekee, niin läpi meidän pitäisi päästä. Vähän mietityttää miten Hugo jaksaa tehdä ilman palkkaa niin pitkät pätkät, mutta sen näkee sitten. Mutta meistä ehkä kuullaan viikon päästä tai sitten ei, jos koe on menny ihan pyllylleen :D