Testipäivä

Nyt on sitten ohi Kohti hälyryhmää ryhmän testipäivä. Voin sanoa, että tyytyväisinä lähdettiin sieltä pois. Kouluttajana toimi meillä siellä entinen rajakoirien kouluttaja, nimeä en tietenkään muista. Aamusta tehtiin noin 50m pitkät jäljet, jotka kulkivat osittain tiellä ja osittain metsässä. Aina tielle tullessa oli parin askeleen päästä esine. Hugolle jälki oli aivan tuore, sillä olin kertonut että Hugo ei osaa ajaa kovalla pinnalla laisinkaan. Noh ajohan se! Nosto tehtiin metsässä ja hyvin Hugo ajo niin metsäpätkät kuin tiepätkätkin. Minä olin vain tehnyt Hugolle aivan liian vanhoja tiejälkiä. En tiiä miten olen voinut olla niin tyhmä, että en ole tajunnu tehdä ihan tuoretta jälkeä, jos koira ei aja ollenkaan vähän vanhempaa. Mutta helpotus oli, että kyllä Hugonkin saa opetettua ajamaan kovan pinnan jälkeä.
Toinen treeni tehtiin ihan kokonaan tielle 50m, jonka päässä oli esine. Hugo ajo senkin hyvin, vaikka se oli ehkä hieman liian tuore, koska Hugo ei joutunut tekemään juurikaan töitä, sillä meni vähän vaan siinä hajuvanassa.
Kolmas treeni oli pellolla joku 100m jälki, ehkä tunnin vanha, jossa oli 4 aivan tuoretta harhaa. Tarkoitus oli saada esiin harhan merkkaus. Hugo merkkasi ensimmäisen harhan tosi selkeesti ja kävi vähän tarkastamassa sitä. Toisen harhan kävi myös merkkaamassa selvästi. Jäljelle sattuis suden jälet, jotka merkkasi myös selkeästi. Viimeiseen harhaan se ei juurikaan reagoinut. Tämäkin onnistunut jälki ja Hugo sai vahvistusta, että harhoille ei lähdetä vaan ne vain merkataan.
Ainoa "huono" puoli tai kouluttajaa mietityttävä asia oli, että onko Hugolla moottoria työskennellä pitkään ja etenkin jos tulee haastava paikka, niin lähteekö se ratkaisemaan sitä. Mutta sanoi kyllä, että ei tunne koiraa, joten ei osaa sanoa miten pitkään se jaksaa toimia. Haussa tai ainakin tällä hetkellä rullan kanssa Hugon ratkaisukyky on aika heikko, sen tiedän itsekkin. Jäljellä taas en muista, että olisin Hugon nähnyt kyllästyvän tai lopettavan jälen ajoa pahan paikan tullessa. Sillä kuitenkin se jälki on niin vahva ja se on yleensä tosi innoissaan aina sinne menossa. Mutta vaikea sanoa, sillä ei Hugolle kauheen pitkiä ja vaikeita jälkiä ole tehty. 
Vaikka Hugo sai kehuja hyvästä jälen ajosta, niin minäkin sain vähintään yhtä paljon kehuja erinomaisesta ohjauksesta ja Hugon lukutaidosta jälellä. Kerrankin näin päin, että ohjaaja ei ole se rajoittava tekijä vaan ehkä jopa eteenpäin vievä.

Rättiväsynyt koira päivän lopussa.

Kuulumisia

Hyvää kuuluu! Sain juuri tietää, että päästiin Hugon kanssa Kohti hälyryhmää-ryhmään. Se on tällainen uusi kokeiluryhmä, jonka koirat pyritään saamaan siihen kuntoon, että pääsevät ihan oikeeseen hälyryhmään. Oikeassa hälyryhmässä on siis koirakoita, jotka ovat suorittaneet joko jälki tai haku pelastuskoirakokeen tai sitten molemmat (suositukset taitaa vaihdella alueittain) sekä läpäisseet käyttöönottotarkastuksen. Käyttöönottotarkastuksessa katsotaan koiran ja ohjaajan työskentelyä "oikeassa tilanteessa".
 Jännityksellä odotan miten meidän treenailut paranee ryhmässä olon myötä. Ryhmä treenaa ainakin hakua, jälkeä ja tottista. Ja tarkoitus olisi treenata mahdollisimman paljon oikean tilanteen kaltaisia asioita. Ensi viikon lauantaina on koirien tason katsastus ja treenisuunnitelmien tekoa. Mutta ihan huippu juttu että tuonne päästiin, sillä toivon, että nyt saadaan kunnon ohjausta meidän treenaamiseen.
Kyllä pitää tässä kohtaa kehua, että kyllä me paikkamme ollaan tuolla ansaittu, sillä Hugo jäljesti tässä yks päivä 22 tuntia vanhaa jälkeä metsässä. Ei se ihan turha koira ole.

Ekassa videossa näkyy hyvin kuinka Hugo lähtee usein ettimään jälkeä mielummin läheltä metsää kuin että ottaisi sen suoraan tieltä. Tässä siis jälki kulkee suoraa tietä pitkin risukkoon.

Tässä Hugon toinen ongelma näkyy, kun jälkihän jatkuu aina suoraan tien yli, eikä se voi kääntyä mihinkään muualle.

Syksy

Meidän syksy on alkanut ja varmaan jatkuukin jälkipainotteisesti. Lähinnä vanhoja (6-12h) metsäjälkiä ja jäljen nostoja ollaan harjoiteltu. Nyt pitäisi ehkä tehdä muutamia nurmikko/peltojälkiä ja vielä jos jaksais jonkun tienpohjajäljen vääntää niin olisin tyytyväinen.
Tottista aloiteltiin nyt vähän tehokkaammin treenaamaan, sillä se on jäänyt nyt aika vähälle. Jäävät ja eteenmeno ne tärkeimmät treenattavat. Viime treeneissä harjoteltiin henkilöryhmää, jossa oli koira. Ensin ryhmässä oli 11vk tanskandogin pentu, jota Hugo ei ollut ikinä nähny ja toisella kerralla tuttu suursnautserinarttu. Molemmilla kerroilla Hugo ei juuri reagoinut koiriin vaikka aika lähellä pyörittiin. 

Hakuilua ollaan vähän otettu, mutta tuntuu, että aina siinä joku mättää. Vaikka oli tässä yhet tosi hyvät treenit, jolloin harjoiteltiin pitkiä pistoja kiintorullan kanssa. Pistoille Hugo lähti hienosti ja rullankin toi mallikkaasti. Ainoastaan olisi pitänyt tehdä vain 3 pistoa, sillä neljännellä rullan tuonti ei ollut enää hyvä. Huomaa kyllä, että niin kauan kun on intoa, niin rulla jaksetaan tuoda perille asti, mutta kun väsymysy iskee niin heti kärsii ilmasu. Mutta viime treeneissä sama teema: pitkät pistot, niin Hugo juoksee 5m metsään ja kattelee ympärille ja tulee takas että "ei näkyny ketään". Siinä vaiheessa sellanen olo että silmillähän sut on koulutettu ettimäänkin ja ne ukothan on aina siinä 5m päässä keskilinjasta. Ei ollu meidän päivä silloin. Mutta totta on, että kun ollaan rullaan keskitytty, niin koko muu hakuilu on jäänyt tosi vähäiseksi. Pistoja tai kaavioo ei olla kyllä tänä kesänä montaa kertaa otettu.
Hauskaa on se, että Hugo tuntu tuona katastrofipäivänäkin olevan ihan innoissaan, sillein että jee me treenataan, aijaa mitähän mun piti tehä jos ei silmillä ettiä, nooh ei se haittaa mä meen sit tänne, ai ei ollu täälläkään, eipä siinä tää on silti tosi kivaa...Sillä on joku jee-kausi menossa, vaikka se ei ihan kunnolla aina toimikkaan kaikessa. Sisällä se jopa saattaa kantaa lelun mulle ja irti kun pääsee, niin välillä juoksee hulluna rinkiä ihan kun ei ois ikinä ulkona ollukkaan. Veikkaan, että Oliverin lähtö on tähän osa syy, sillä Hugo ei oikein uskalla Oliverin seurassa leikkiä kun Oliver alkaa komentamaan. Hugo kun ei muutenkaan tykkää kauheesta säädöstä ja kun Oliver riehuu ja huutaa koko ajan, niin Hugo sitten ite pysyy poissa tieltä ja rauhoittaa tilannetta sillä.

Vähän siistiä!

Otsikko liittyy viime viikonloppuna olleeseen Pelastuskoirien joukkuekatselmukseen, jonka Pohjois-Karjalan pelastuskoirat järjesti Outokummun kaivoksella. Kisat kesti perjantaista sunnuntaihin, jonka aikana joukkueille oli suunniteltu ties minkälaista tehtävää ja rastia. Itse olin koko viikonlopun kisoissa töissä ja varsinkin lauantaina pääsin ihan vierestä näkemään joukkueiden suorituksia. Viikonloppu oli tosi siisti, vaikka hyvin vähäisillä yöunilla mentiin myös me talkoolaiset, kun millon piti olla yöllä jälkiä tallaamassa ja millon hakualueita sotkemassa aamuyöstä. 

Me päästiin pari viikkoa aiemmin Hugon kanssa testaamaan miten haku luonnistuu siellä kaivostunnelissa ja rikastamossa, joissa oli myös kisailijoilla rastit. Kaivostunneli oli aivan pimeä ja haju kerääntyi aina johonkin kauemmaksi maalimiehestä, joten Hugolle paikka oli haastava, mutta kyllä se lopulta ukot löysi. Rikastamossa taas oli paljon roinaa, avonaisia portaita ja haastavia paikkoja ja erityisesti Hugo-arkajalalle paikka teki tosi hyvää.  Ja tietysti kisojen jälkeen piti itse päästä testaamaan tottelevaisuusrastin osioo, jossa koira piti lähettää portaille ja sen piti kiivetä ne itsenäisesti ylös. Hugolta se ei ihan ilman apuja luonnistunu, mutta namien avulla kyllä. Huomasi kyllä tottelevaisuusrastia katsellessa, että ei Hugosta ois puoliinkaan rastin liikkeisiin. Ei me toki olla muuta tottisliikkeitä harjoteltukaan kuin mitä pitää BH:ssa osata.
Kaiken kaikkiaan tosi jännä viikonloppu ja sai taas uutta intoa treenaamiseen kun näki hyviä koiria ja myös muutamia hyviä ohjaajia :D Ja näitä kisoja katsellessa tuli aina välillä mieleen, että kuinka hienoa olisi itse päästä osallistumaan ja etenkin kuinka hienoa ois jos olisi niin hyvä koira, että sen kanssa sinne pääsis.

Taas tuli se aika vuodesta, kun Oliver lähti kohti pohjoista talvea viettämään.

Taas treenataan

Kylläpä on ollu taas kiire. Millon ollaan oltu missäkin treeneissä ja kaikki muutkin hommat tuntuu vievän kaiken vapaa-ajan, esimerkiksi Dobo-pallo kurssi jota vedän tällä hetkellä. Koiruudet on saanu toimia siellä mallioppilaina, vaikka en tiedä onko ne yhtään parempia kun oikeet oppilaat :D
Hugon kanssa ollaan jälkeä ja hakua treenattu suhteellisen innokkaasti. Jäljeltä saimme hyvää palautetta ja paljon uusia vinkkejä miten treenata tulevaa pelastuskoiraa jäljellä. Meitä on painostettu menemään pelastuskoirien jälkikokeeseen vielä  tänä syksynä, mutta meidän tottis ei ole kyllä vielä niin varma, että sinne uskaltaisin mennä. Jäljen puolesta sinne olisin voinut mennä jo vaikka vuosi sitten. Mutta kovasti innostuin uusista vinkeistä, sillä tähän asti on tuntunu että metsäjäljellä me junnataan paikoillaan, enkä ole keksinyt oikein mitään miten sitä olisi voinut vaikeuttaa. Nyt on tiedossa harhojen treenausta, jäljen nostoa, jäljeltä pois ottoa, esinettömyyttä, tielle ja autolle päin kääntyviä jälkiä sekä vanhoja jälkiä. Heti kokeilussa oli jäljeltä pois otto ja uuden jälen ettiminen ja se oli mielenkiintoista sillä Hugo oikeesti joutu tekemään töitä. Oli mukava kerrankin huomata, että hei meillä on jotain mitä pitää treenata.

Välillä täytyy treenien sijasta käydä marjassa:

Nyt ollaan sitten vähän tottistakin yritetty ottaa kerta keväällä pitää olla menossa kokeisiin. Apua! Lähinnä jääviä liikkeitä ja eteenmenoa ollaan treenailtu, sillä niitä kun Hugolle ei ole aiemmin tarvinnut opettaa. BH:ssa kun jäävät ei ole enää oikeita jääviä, mutta pelastuskoirakokeessa ne on. Ikuinen ongelma maahanmenokin on alkanut sujumaan ilman "onko pakko, et oo tosissas, tähän kylmälle hiekallekko" -katseita. Eteen menosta on tullut huippu liike, ainakin vielä kun ei tarvii kun juosta ruokakupille. Ja on se kumma miten 15 minuutin tottis voi väsyttää ton koiran. Nytkin kuorsaa tuossa tuossa vieressä pää nätisti tyynyllä eikä olla muuta tänään tehty kun 15 minuuttia tottista.
Hakuilu on ollut lähinnä kiintorullan treenausta. Nyt olen päättäny unohtaa pienet tiputtelu ongelmat ja katon miten tämänhetkisellä taitotasolla kiintorulla toimii käytännössä. Vinkkinä tuli, että nyt pitäis keskittyä jälkeen ja treenata vain oikeita tilanteita haussa. Pointtina kai lähinnä se, että pelastuskoirien viralliseen häly-ryhmään ei tarvitse enää kun hyväksytty jälkikoe ja käyttöönottotarkastus. Käyttöönottotarkastuksessa haku tilanne on partiointi tyyppinen, joten siinä ei koiran tarvii osata hakukaavioo yms.

Terveenä jälleen

Meidän treenikesä on kyllä mennyt ihan harakoille tai joillekkin. Voin sanoa, että yhdissä hakutreeneissä käytiin, jälkitreenitkin voi laskea kahen käden sormilla ja tottista treenattu pari kertaa. Alkukesästä oli aina treeniaikaan jotain menoja, sen jälkeen tuli helteet ja sitten tuo kynsi. Kynsi on muuten lähteny paranemaan antibiottikuurin alottamisen jälkeen ja nyt on lähes parantunut. Eikä muuten hiivakaan ole yltyny älyttömän pahaksi, ainoastaan huulet kutiaa jonkin verran enemmän.  Ei menny ihan suunnitelmien mukaan tää kesä, vaikka hyvää treenikautta onkin vielä paaljon jäljellä ja siitä me meinattiinkin ottaa kaikki irti. Irtiotto on alotettu jälkitreeneillä ja rullatreeneillä. Hugo ajo huipusti metsäjälen 3kk saikkuloman jälkeen, tais olla vähän virtaa.
Rullaa otettiin ihan vain lyhyellä pätkällä metsässä ja tiputtelu on loppunut sillä, että minulla on kunnon nami jonka Hugo saa kun on tuonut rullan. Tästä opimme, että jokainen tietää koiransa parhaiten ja ei pitäis liikaa kuunnella muiden mielipiteitä jos itse uskoo jonkin toimivan. Uskoin liikaa siihen, kun sanottiin että koiraa ei saa palkata rullan tuonnista, koska maalimies ei ole muuten enää se huipputyyppi, jolta vaan saa ruokaa ja virheilmasujen määrä saattaa kasvaa. Jooo en vielä tiedä miten valeilmasuja tulee, mutta kyllä se Hugo sille maalimiehelle juoksee ihan yhtä innokkaasti kun ennenkin. Ja pääasia on se, että minä saan mielenrauhan tohon rullan tiputteluun, eikä korvista ala nousta savua aina kun mainitaan sana rulla. En ole mielestäni mikään täydellisyyden tavottelija, mutta Hugo on aika taitava tekemään oman mielen mukaan ja varsinkin rullan tuonnissa se osaa esittää: että täh!? siis pitääks mun tuua täältä joku rulla?! joo okei, oon ehkä joskus kuullu jostain rullasta... ja siis ihan oikeesti mun pitää ite vielä ettiikkin se? antaisitko sen mulle tähän nenän eteen jos mä vähän aikaa seison tässä ihan kun en tietäis mitä mun pitää tehä? ai et, noh ei sitten..pakko kai se on sit ite ettiä ja viiä tolle yhelle. Tähän lankaan on menny tosi moni maalimies ja tästä lähtien Hugon auttaminen on ehdottoman kiellettyä, koska Hugo on oppinu ton, että kyllä ne auttaa kun vähän aikaa tässä seison. Ja tästä syystä Hugolta pitää vaatia asiat aika tarkasti, jotta ei tule tän kaltasia ongelmia jatkossa.

Aurinko ennen sadetta

Saikulla

Tietysti kun olis aikaa treenata niin on liian kuuma tai kun vähän viilenee niin herra H repäisee kyntensä, joten se siitä sitten. Tämä nimenomainen herra lomareissulla päätti vähän hätistää kissaa ja siinä sivussa kynsi osui johnkin ja repeytyi. Kynttä on onneksi vähän vielä jälellä, mutta se on kuoriutunut pinnalta, joten aika ikävän oloinen se on. Tässä sitä ollaan reilu viikko jo paranneltu eikä se tunnu mihinkään muuttuvan. Punainen ja vereslihalla se kynsi on eikä vaikutakkaan että lähtisi kuivumaan tai paranemaan. Puhdisteltu sitä on ja sukkaa pidetty siinä ja kauluria Hugo käyttää aina kun en ole kotona ja yöllä. Antibioottia en ole siihen hakenu, kun sitten hiiva puhkeaa pahasti, mutta jos ei näytä kohta lähtevän paranemaan, niin sitten se on kai pakko. Kynsi kun ei sillein vaikuta tulehtuneelta, ainoastaan vaan ei lähde parantumaan.
Muutama kuva vanhalla kameralla kun onnistuin hajottamaan puhelimeni...