Sitä perinteistä..

..eli jälkeä. Nyt on kyllä vähän minun into lopahtanut tohon jälkeen. Aina vaan jälkiä pitäis olla tekemässä ja ajamassa ja kuka tekee ja miten tekee ja minne ja kuka tekis harhoja ja ja ja .. Hugon into ei oo lopahtanut, mistä kertoo se, että se ajo n. 24 tuntia vanhan jälen pari päivää sitten. Minä en edes itse tiennyt missä jälki meni, joten oli vaan pakko luottaa koiraan ja kyllä se loppuesine sieltä löyty. Olen ylpeä! Nyt teemana on siis ollut harhat. Kaksi jälkeä hyvin sotketulle pohjalle on tehty ja yksi jälki, jossa oli vain yksittäisiä harhoja. Niin ja sitten oli yksi jossa oli molempia. Hugon heikkous on löytynyt: hyvin sotkettu alue. Yksittäiset harhat vielä menee jotenkin, mutta jos on paljon harhoja yhdessä kohdassa, niin siinä hajoo paketti. Se menee ihan sekasin, että mitä näistä jäljistä pitäis ajaa. Tätä pitäis siis treenata, mutta kun se on niin vaikeeta saada jälentekijöitä ja monta harhantekijää yhteen paikkaan.
Nyt taisi alkaa tottisviikko, joten ehkä pitäisi tottista vähän ottaa. Mutta kun ulkona on niin pimeetä ja märkää ja Hugo ei tykkää kun on märkä ja kylmä maa ja ja ja... kyllä minä tekosyitä keksin, ettei tarttis mitään tehä. Lauantaina tulee kuitenkin tottiskouluttaja meitä treenauttamaan, joten siihen mennessä pitäis ainakin jotain olla tehtynä.
Nyt kun on näitä teemaviikkoja ollu, niin Hugolla on nyt sellasia koira-teemaviikkoja tulossa. Viikonloppuna kävi nimittäin yks koirakaveri kylässä ja viikon päästä tulee pariks viikoks toinen koira punkkaamaan meille. Niin ja tapas Hugo toisen dallun tässä yks päivä lenkillä, jonka kanssa ois ollu niiiiin kiva leikkiä, mutta ei ollut aikaa. Ehkä me vielä siihen törmätään ja Hugo pääsee leikkimään senkin kanssa. Kuten huomata saattaa Hugosta on tullut sosiaalinen koira :)

Tässä yksi hyvin tuore (15min) jälki jossa alla paljon harhoja:

Jälkiä jälkiä

Jälkiä, mitäpä muuta me tehtäis. Nyt on viisi jälkeä takana viimisen kahden viikon ajalta. Pääasiassa jäljen nostoja on tullut tehtyä. Jäljet on ollu 3-6h vanhoja. Paitsi tänään ajettiin yks n.17h vanha ja yks 1h vanha peltojälki.  Peltojälkiä Hugolle ei ookkaan ikuisuuteen tehty ja ikinä ei oo noin vanhaa tehty pellolle. Jälki oli ehkä 50m pitkä ja hyvin Hugo sen nappas ja ajo, ei ongelmia.
 Nyt olen kuitenkin huomannut, kun ollaan tehty aika tuoreita ja lyhyitä jälkiä jälennostoina, niin Hugo on alkanut humputella.  Hugo lähtee metsässä ettimään jälkeä sata lasissa ja sinkoilee ties minne ja jälen alku on sellasta juoksemista. Vähän ajan päästä se on kuitenkin rauhoittunut ja ajaa ihan hyvin, mutta tuo säntäily minua kyllä vähän ärsyttää. Ja myöskin kun lopetetaan yks jälki ja lähdettäis ettimään uutta, niin herra ois koko ajan lähdössä sille aiemmalle jälelle kun se jäi kesken. Sehän on tietysti tosi hyvä, että se ei mielellään hylkäis jälkeä, mutta kyllä sen sekin pitää osata. Ehkä minun pitää keksiä joku loppu käsky tai sana tai ele, että ymmärtäis että tää oli nyt tässä, lähetään ettimään uutta.
 Mutta nyt minä teen sille pidempiä ja vanhempia jälkiä, jolloin se ei voi humputella jos meinaa jälellä pysyä. Saa luvan ottaa sen nenän käyttöön. Ja minä aion tästä lähtien myös jarruttaa sitä ihan kunnolla niin, että eteenpäin ei mennä korvat hulmuten.
Seuraavan kahen viikon aikana teemana onkin harhat jälellä.  En tiiä mitähän niistä tulee. Hugo kun yksittäiset harhat sivuuttaa yleensä, mutta sitten sellaset missä on useempia jälkiä pienellä alueella, niin sillon se alkaa säätää.
Tottista ollaan pari kertaa viikkoon otettu. Viime viikolla otettiin henkilöryhmää, jossa oli koira ja koko henkilöryhmä liikkui. Se kuulemma liikkuu oikeessa kokeessakin ja sieltä välistä vaan pitää puikahdella koiran kanssa. Mutta, niin siellä sitten puikkelehtiin kahden ihmisen ja yhden suursnautseriuroksen seassa ja Hugo ei edes vilkase koiraa eikä ihmisiä! Välillä häiriökoira leikkikin ja Hugo vaan napottaa minua ja seuraa täydellisesti. En aina voi uskoa tuota koiraa. Ja me ollaan tehty paikallaolevaa henkilöryhmää, jossa on koira KAKS kertaa. Täydellisen seuraamisen ja koiran huomiotta jättämisen veikkaan osittain olevan sen ansiota, että Hugo välttää katsekontaktia ja tilanteita toisten koirien kanssa, jotka kokee ahistavina. Tänäänkin se ei suostunut tulemaan autosta pois kun yksi koira oli liian lähellä autoa. Hugo alkaa tuntea omat rajansa ja millon kannattaa häipyä, ettei ite ala rähisemään.
Pientä huolta on Hugo aiheuttanut viime viikkoina, sillä se on juonut ihan älyttömästi ja ulos päästyään pissaakin sen minuutin putkeen. Pari päivää sitten se joi illalla niin paljon, että yölläkin piti päästä ulos. Nyt sitten ryhdyin ihan toimiin sen suhteen ja varasin ell ajan. Noh se juominen tietysti loppu nyt kun sain ell ajan varattua. Eilen se joi päivässä 1,5l eli ihan normaali määrän. Aiemmin en siis ollu tajunnu mitata sitä veden määrää, ennen kuin nyt kun se juokin ihan normaalisti. Taidan kuitenkin viedä sen tarkastukseen, sillä jos en vie niin varmasti seuraavana päivänä alkaa juomaan ihan hulluna.

Aikataulutettua treenaamista

Nyt on virallista! Kohti hälyryhmää treenit on nääs aikataulutettu jouluun asti. Ja pitää vielä ihan merkata kaikkien nähtäville, että treenit on todellakin tehty. Joka viikolle on tietty teema, mitä pitää treenata, nyt seuraavat kaksi viikkoa on teemalla jäljen nostot. Parin viikon aikana pitäis tehä vähintään 5 treeniä jälen nostoja, ei  paha Hugonkaan motivaation kannalta. Marraskuun kaks viimeistä viikkoa harjotellaan harhoja ja sitten alkaakin tottis kuuri, joka kestää joulukuun ajan. Me taidetaan kuitenkin ajaa joulukuussakin vielä jälkiä, sillä vuoden vaihteen jälkeen minä suuntaan maapallon toiselle puolelle ja Hugo jää tänne kolmen  kuukauden treenivapaalle. Muistaakohan Hugo sen jälkeen mitä "jälki" tai "ukko" tai "sivu" tarkotti? Toivon syvästi että muistaa ja että se ois täynnä virtaa ja intoa treenata kahta kauheemmin. Vai onkohan riskinä enemmänkin että muistanko minä mitä ne tarkotti?
Tässä lähiaikoina muutama jälki ollaan ajettu ja sitten kentällä otettu rullaa ja kerran jopa käyty hakuilemassa. Hakuilu oli mielenkiintoista sillä Hugo hakuili nenä maassa, köh köh, mistäköhän syystä. Onneks oli tuulinen sää niin kyllä se lopulta tais ratkaisut tehä ilmavainulla. Hakuilu tehtiin partiointi tyyppisesti ja suoralla palkalla, jotta Hugo sais motivaatiota lisää itse ilmatyöskentelyyn.
Tehtiin tässä vähän aikaa sitten Hugon toinen oikeesti vanha jälki, se oli n. 20 tuntia vanha. Hugo ei sitä kyllä itse nostanut ylös...tai kyllä se merkkas sen ja ajo pari metriä takajälkeä, mutta sen jälkeen ei tiennyt mitä ois pitäny tehä. Siitä sitten lähettiin yhdessä jälkeä pitkin menemään ja aika heti Hugo jälen nappasi ja ajo hitaasti mutta varmasti loppuun asti. Yllätyin kovasti kun se merkkas jäleltä kepit, joita olin pitäny ehkä 10min kädessä ennen jälelle pudottamista.

Testipäivä

Nyt on sitten ohi Kohti hälyryhmää ryhmän testipäivä. Voin sanoa, että tyytyväisinä lähdettiin sieltä pois. Kouluttajana toimi meillä siellä entinen rajakoirien kouluttaja, nimeä en tietenkään muista. Aamusta tehtiin noin 50m pitkät jäljet, jotka kulkivat osittain tiellä ja osittain metsässä. Aina tielle tullessa oli parin askeleen päästä esine. Hugolle jälki oli aivan tuore, sillä olin kertonut että Hugo ei osaa ajaa kovalla pinnalla laisinkaan. Noh ajohan se! Nosto tehtiin metsässä ja hyvin Hugo ajo niin metsäpätkät kuin tiepätkätkin. Minä olin vain tehnyt Hugolle aivan liian vanhoja tiejälkiä. En tiiä miten olen voinut olla niin tyhmä, että en ole tajunnu tehdä ihan tuoretta jälkeä, jos koira ei aja ollenkaan vähän vanhempaa. Mutta helpotus oli, että kyllä Hugonkin saa opetettua ajamaan kovan pinnan jälkeä.
Toinen treeni tehtiin ihan kokonaan tielle 50m, jonka päässä oli esine. Hugo ajo senkin hyvin, vaikka se oli ehkä hieman liian tuore, koska Hugo ei joutunut tekemään juurikaan töitä, sillä meni vähän vaan siinä hajuvanassa.
Kolmas treeni oli pellolla joku 100m jälki, ehkä tunnin vanha, jossa oli 4 aivan tuoretta harhaa. Tarkoitus oli saada esiin harhan merkkaus. Hugo merkkasi ensimmäisen harhan tosi selkeesti ja kävi vähän tarkastamassa sitä. Toisen harhan kävi myös merkkaamassa selvästi. Jäljelle sattuis suden jälet, jotka merkkasi myös selkeästi. Viimeiseen harhaan se ei juurikaan reagoinut. Tämäkin onnistunut jälki ja Hugo sai vahvistusta, että harhoille ei lähdetä vaan ne vain merkataan.
Ainoa "huono" puoli tai kouluttajaa mietityttävä asia oli, että onko Hugolla moottoria työskennellä pitkään ja etenkin jos tulee haastava paikka, niin lähteekö se ratkaisemaan sitä. Mutta sanoi kyllä, että ei tunne koiraa, joten ei osaa sanoa miten pitkään se jaksaa toimia. Haussa tai ainakin tällä hetkellä rullan kanssa Hugon ratkaisukyky on aika heikko, sen tiedän itsekkin. Jäljellä taas en muista, että olisin Hugon nähnyt kyllästyvän tai lopettavan jälen ajoa pahan paikan tullessa. Sillä kuitenkin se jälki on niin vahva ja se on yleensä tosi innoissaan aina sinne menossa. Mutta vaikea sanoa, sillä ei Hugolle kauheen pitkiä ja vaikeita jälkiä ole tehty. 
Vaikka Hugo sai kehuja hyvästä jälen ajosta, niin minäkin sain vähintään yhtä paljon kehuja erinomaisesta ohjauksesta ja Hugon lukutaidosta jälellä. Kerrankin näin päin, että ohjaaja ei ole se rajoittava tekijä vaan ehkä jopa eteenpäin vievä.

Rättiväsynyt koira päivän lopussa.

Kuulumisia

Hyvää kuuluu! Sain juuri tietää, että päästiin Hugon kanssa Kohti hälyryhmää-ryhmään. Se on tällainen uusi kokeiluryhmä, jonka koirat pyritään saamaan siihen kuntoon, että pääsevät ihan oikeeseen hälyryhmään. Oikeassa hälyryhmässä on siis koirakoita, jotka ovat suorittaneet joko jälki tai haku pelastuskoirakokeen tai sitten molemmat (suositukset taitaa vaihdella alueittain) sekä läpäisseet käyttöönottotarkastuksen. Käyttöönottotarkastuksessa katsotaan koiran ja ohjaajan työskentelyä "oikeassa tilanteessa".
 Jännityksellä odotan miten meidän treenailut paranee ryhmässä olon myötä. Ryhmä treenaa ainakin hakua, jälkeä ja tottista. Ja tarkoitus olisi treenata mahdollisimman paljon oikean tilanteen kaltaisia asioita. Ensi viikon lauantaina on koirien tason katsastus ja treenisuunnitelmien tekoa. Mutta ihan huippu juttu että tuonne päästiin, sillä toivon, että nyt saadaan kunnon ohjausta meidän treenaamiseen.
Kyllä pitää tässä kohtaa kehua, että kyllä me paikkamme ollaan tuolla ansaittu, sillä Hugo jäljesti tässä yks päivä 22 tuntia vanhaa jälkeä metsässä. Ei se ihan turha koira ole.

Ekassa videossa näkyy hyvin kuinka Hugo lähtee usein ettimään jälkeä mielummin läheltä metsää kuin että ottaisi sen suoraan tieltä. Tässä siis jälki kulkee suoraa tietä pitkin risukkoon.

Tässä Hugon toinen ongelma näkyy, kun jälkihän jatkuu aina suoraan tien yli, eikä se voi kääntyä mihinkään muualle.

Syksy

Meidän syksy on alkanut ja varmaan jatkuukin jälkipainotteisesti. Lähinnä vanhoja (6-12h) metsäjälkiä ja jäljen nostoja ollaan harjoiteltu. Nyt pitäisi ehkä tehdä muutamia nurmikko/peltojälkiä ja vielä jos jaksais jonkun tienpohjajäljen vääntää niin olisin tyytyväinen.
Tottista aloiteltiin nyt vähän tehokkaammin treenaamaan, sillä se on jäänyt nyt aika vähälle. Jäävät ja eteenmeno ne tärkeimmät treenattavat. Viime treeneissä harjoteltiin henkilöryhmää, jossa oli koira. Ensin ryhmässä oli 11vk tanskandogin pentu, jota Hugo ei ollut ikinä nähny ja toisella kerralla tuttu suursnautserinarttu. Molemmilla kerroilla Hugo ei juuri reagoinut koiriin vaikka aika lähellä pyörittiin. 

Hakuilua ollaan vähän otettu, mutta tuntuu, että aina siinä joku mättää. Vaikka oli tässä yhet tosi hyvät treenit, jolloin harjoiteltiin pitkiä pistoja kiintorullan kanssa. Pistoille Hugo lähti hienosti ja rullankin toi mallikkaasti. Ainoastaan olisi pitänyt tehdä vain 3 pistoa, sillä neljännellä rullan tuonti ei ollut enää hyvä. Huomaa kyllä, että niin kauan kun on intoa, niin rulla jaksetaan tuoda perille asti, mutta kun väsymysy iskee niin heti kärsii ilmasu. Mutta viime treeneissä sama teema: pitkät pistot, niin Hugo juoksee 5m metsään ja kattelee ympärille ja tulee takas että "ei näkyny ketään". Siinä vaiheessa sellanen olo että silmillähän sut on koulutettu ettimäänkin ja ne ukothan on aina siinä 5m päässä keskilinjasta. Ei ollu meidän päivä silloin. Mutta totta on, että kun ollaan rullaan keskitytty, niin koko muu hakuilu on jäänyt tosi vähäiseksi. Pistoja tai kaavioo ei olla kyllä tänä kesänä montaa kertaa otettu.
Hauskaa on se, että Hugo tuntu tuona katastrofipäivänäkin olevan ihan innoissaan, sillein että jee me treenataan, aijaa mitähän mun piti tehä jos ei silmillä ettiä, nooh ei se haittaa mä meen sit tänne, ai ei ollu täälläkään, eipä siinä tää on silti tosi kivaa...Sillä on joku jee-kausi menossa, vaikka se ei ihan kunnolla aina toimikkaan kaikessa. Sisällä se jopa saattaa kantaa lelun mulle ja irti kun pääsee, niin välillä juoksee hulluna rinkiä ihan kun ei ois ikinä ulkona ollukkaan. Veikkaan, että Oliverin lähtö on tähän osa syy, sillä Hugo ei oikein uskalla Oliverin seurassa leikkiä kun Oliver alkaa komentamaan. Hugo kun ei muutenkaan tykkää kauheesta säädöstä ja kun Oliver riehuu ja huutaa koko ajan, niin Hugo sitten ite pysyy poissa tieltä ja rauhoittaa tilannetta sillä.

Vähän siistiä!

Otsikko liittyy viime viikonloppuna olleeseen Pelastuskoirien joukkuekatselmukseen, jonka Pohjois-Karjalan pelastuskoirat järjesti Outokummun kaivoksella. Kisat kesti perjantaista sunnuntaihin, jonka aikana joukkueille oli suunniteltu ties minkälaista tehtävää ja rastia. Itse olin koko viikonlopun kisoissa töissä ja varsinkin lauantaina pääsin ihan vierestä näkemään joukkueiden suorituksia. Viikonloppu oli tosi siisti, vaikka hyvin vähäisillä yöunilla mentiin myös me talkoolaiset, kun millon piti olla yöllä jälkiä tallaamassa ja millon hakualueita sotkemassa aamuyöstä. 

Me päästiin pari viikkoa aiemmin Hugon kanssa testaamaan miten haku luonnistuu siellä kaivostunnelissa ja rikastamossa, joissa oli myös kisailijoilla rastit. Kaivostunneli oli aivan pimeä ja haju kerääntyi aina johonkin kauemmaksi maalimiehestä, joten Hugolle paikka oli haastava, mutta kyllä se lopulta ukot löysi. Rikastamossa taas oli paljon roinaa, avonaisia portaita ja haastavia paikkoja ja erityisesti Hugo-arkajalalle paikka teki tosi hyvää.  Ja tietysti kisojen jälkeen piti itse päästä testaamaan tottelevaisuusrastin osioo, jossa koira piti lähettää portaille ja sen piti kiivetä ne itsenäisesti ylös. Hugolta se ei ihan ilman apuja luonnistunu, mutta namien avulla kyllä. Huomasi kyllä tottelevaisuusrastia katsellessa, että ei Hugosta ois puoliinkaan rastin liikkeisiin. Ei me toki olla muuta tottisliikkeitä harjoteltukaan kuin mitä pitää BH:ssa osata.
Kaiken kaikkiaan tosi jännä viikonloppu ja sai taas uutta intoa treenaamiseen kun näki hyviä koiria ja myös muutamia hyviä ohjaajia :D Ja näitä kisoja katsellessa tuli aina välillä mieleen, että kuinka hienoa olisi itse päästä osallistumaan ja etenkin kuinka hienoa ois jos olisi niin hyvä koira, että sen kanssa sinne pääsis.

Taas tuli se aika vuodesta, kun Oliver lähti kohti pohjoista talvea viettämään.