Kaikkea

Ensin pieni kertomus agitreeneistä. Hugo edistyy hyvää vauhtia esteissä, puomia ei vieläkään kokonaan uskalla mennä mutta pikkuhiljaa edetään. Muurin hyppää niin kun hypynkin, renkaan myös. Putkea menee hyvin, paitsi joskus päättää että nyt en mee mutkalla olevaa putkea.
Oliveri menee nyt taas hyvin radat. Ihan ohjatuissakin treeneissä kulki hyvin, joten toivoa siitä viimeisestä nollasta ei ole vielä menetetty.
Hugosta voisi kirjoittaa romaanin tai ainakin siitä mitä se on viimeaikoina törppöillyt, mutta ehkä tyydyn pienempään kertomukseen, jotta se ei kuulosta niin pahalta. Luultavasti pelätty murrosikä on síis tullut, kun sitä Hugolla ei aikasemmin ole näkynyt.  Ehdin jo toivoa että murrosikää ei Hugolle tulekkaan, mutta taisin olla väärässä. Lenkillä kuljetaan nenä maassa, ilmeisesti narttujen perässä eikä tietysti ole mitään muistikuvaa siitä, että hihnassa ei saanukkaan vetää. Myöskin piippausta harrastetaan nykyyän paljon, varsinkin kun joudutaan pysähtelemään vähän väliä lenkillä. Pariin otteeseen Hugo on lähtenyt lenkillä huitelemaan aivan kuurona. Toisella kerralla kun kutsuin sitä niin tuli jopa leikkimään viereen, että yritäppäs ottaa kiinni. Kävimme pitkästä aikaa tokossakin, jossa Hugo ei käyttäytynyt ainakaan yhtään paremmin kun aikasemminkaan. Lopuksi teki kyllä vähän jotain, mutta muuten meni haahuilessa sekin. Ainoa asia jonka Hugo lähes varmasti osaa myös tokossa, niin paikkalla pysymisen (kunhan ensin keskittyy sen verran että suostuu istumaan).

Vielä kuvat koiruuksien hienoista pannoista, jotka saapuivat pitkän odotuksen jälkeen.
Oliverin pannassa olevat kuviot on siis lepakkoja, jos ei kuvista saa selvää :)